Ensimmäinen blogipostaus

Hei siskot, ja tervetuloa!

Siitä jo kolme vuotta, kun mä aloitin vlogin nimeltä Kristityn vaellus. Mä halusin sen kautta jakaa sitä ihmeellistä matkaa, jolle Jumala mut kutsui ja puhua avoimesti kaikenlaisista asioista, jotka puhuttelee kristityn elämässä. Mutta vlogit on yleensä sellaisia lyhyitä keskustelunavauksia eri teemoista, ja vaikka koen että ne on palvellut hyvin tarkoitustaan, oon jo pidemmän aikaa halunnut syvemmin tarkastella asioita. 


Mutta ensin, kuten aikanaan vlogissani, mä jaan vähän syvemmin mun oman todistukseni, ja tällä kertaa todella erilaisesta näkökulmasta. Tässä tulee nyt syyt, miksi mä haluan puhua syvällisestä Jumalan Sanan ymmärtämisestä, siis teologiasta (Teo = Jumala, logos = Sana), ja siitä miksi tämä blogi on nimenomaan Teologiaa naisille.


Miten löysin Raamatun


Mä olen jo monissa videoissani käynyt läpi mun elämäni ihmeellistä ja suurta muutosta. Miten mä olin se penseä kulttuurikristitty, jolle Jumala oli enemmän väline hyvän elämän tavoitteluun, kuin itse koko elämäntarkoitus. En siis käy sitä enempää nyt läpi, mutta voit katsoa mun lyhyen todistusvideoni klikkaamalla tästä

Mutta se mitä en ehkä ole puhunut, on se konteksti mistä tulen. Mä sivuan vähän seurakuntataustastaani. Ja kun tästä puhun, mä haluan ensin sanoa, että mulla on syvä rakkaus ja suru sitä kirkkokuntaa kohtaan, josta lähdin. Näen siellä  paljon Raamatullisia siskoja ja veljiä, mutta myös hirveän paljon epätervettä seassa, ja äärimmäisen paljon monia, jotka ovat eksyksissä, eivätkä edes oikein tiedä mihin uskovat ja miksi. Sellainen mäkin olin. Ja sen vuoksi, kun mä puhun tästä, mun tarkoitus ei ole loukata ketään, eikä korottaa itseäni. Tämä kuitenkin varmasti pohjustaa, miksi olen tänään kuka olen, ja minkä vuoksi näen Raamatun tuntemisen ja siinä elämisen äärimmäisen tärkeänä.

Kun mä ensimmäistä kertaa ”heräsin” hengellisesti 19-vuotiaana, me sitouduttiin Laurin kanssa omaan seurakuntaliikkeeseemme paikkakunnalla, jossa silloin asuttiin. Mä olin tuolloin hyvin innokas oppimaan Raamattua, mutta mulla ei ollut mitään tietoa mistä lähteä liikkeelle. Tässä kirkkokunnassa on hitaasti mutta varmasti edennyt "progressiivinen kristinusko", siis lipuminen pois Raamatun erehtymättömyydestä. Ääneen toki sanotaan Raamatun olevan Jumalan inspiroitua ja Pyhää Sanaa, mutta käytännössä on toisenlainen todellisuus. Ehkä tästä kertoo se, että liikkeessä on "korkeimmalta taholta" ilmoitettu, että Paavalin ohjeita johtajuudesta (1.Tim.3) ei voida soveltaa tämän päivän seurakuntaelämään. Muistan elävästi erään keskustelun, jossa kysyin tämän seurakunnan (nais)pastorilta, että minkä takia Paavali sanoo, etteivät naiset saa opettaa.


Kävimme läpi tätä kohtaa:
”Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.” 1. Kor. 14:33-3

Vastaukseksi sain, että koska siellä Korintissa oli mekkaloivia naisia joita Paavali käski, ja ettei se tarkoittanut suinkaan kaikkia seurakuntia, vaan ainoastaan Korintia. Hyväksyin vastauksen silloin, vaikka selkeästi Paavali tuossa kohdassa sanookin, että kyseessä nimenomaan on ohje kaikille seurakunnille. Mutta mitä tämä keskustelu teki Raamatun luvulleni, oli hyvin vakavaa.

Aloin ajatella, että Raamattua ei voi ymmärtää, koska selkeästi sanotut ohjeet Uuden Liiton seurakunnille ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, mitä kussakin paikassa lukee. Toisin sanoen, Raamatun luvussa tavallisella luetun ymmärtämisellä ei olekaan yhtäkkiä mitään tekemistä. Jos siellä sanotaan ”älä”, se voi hyvin tarkoittaa ”kyllä ehdottomasti voit toimia näin”. Ja sitten samaan aikaan, kun kyseessä oli kuitenkin pohjavireeltään karismaattinen liike, oli sanomaton (ja joskus alleviivattukin) ajatus, että Jumala puhuu koko ajan meille suoraa ajatuksiin ja sydämeen. Aloin siis ajatella, että 1) Raamattua ei voi ymmärtää, 2) Omaa sydäntä tulee kuunnella Jumalan puheena.

Arvaatteko mihin tämä johti?

Kun nämä sitten yhdistettiin vielä vapaissa suunnissa hyvin voivaan "julkkiskristittykulttuuriin", minun orastava 
hengellinen kasvuni tyssäsi siihen. Nimittäin olihan minulla sydämelläni toive saada olla muusikko. Ja kun tätä unelmaa rohkaistiin ehdottomasti Jumalan asettamana unelmana, minä aloin jahtaamaan sitä keinolla millä hyvänsä. Loppu on historiaa. Enkä syytä näitä ihmisiä, jotka tietämättään rohkaisivat minun lihallisia toiveitani. Totean vain, että tällaisessa kulttuurissa on jotain pahasti pielessä. Minä olin vuosia omaa sydäntäni kuunteleva ja ailahtelevien tunteitteni mukaan elävä nainen, joka ei eronnut ei-kristitystä millään muulla tavoin, kuin että olin pinnallisesti katsottuna vähän siivosyntisempi. Aina en ollut kyllä sitäkään. Ja miksi olisin lukenut jotain vanhaa opusta, joka on vain etäisesti minua varten? Jumalahan puhuu joka päivä sydämelleni suoraan! Sitä paitsi kristityn kodin lapsena Raamatun kestokulutusrohkaisupaikat osasin ulkoa joka tapauksessa. En ollut kuullut koskaan mitään erityisen tärkeää syytä, miksi Raamattua pitäisi lukea, saati sitten noudattaa, muutoin kuin minun oman määrittelemäni lähimmäisyyden kautta. Mutta nyt kun surullisena peilaan vuosia taakse päin, ymmärrän että Jeesus varoitti meitä sydämemme kuuntelemisesta, sillä sydämestä nousee se kaikki paha (Mark. 7:14-23). Tänä päivänä emme ole enää osa tätä kirkkokuntaa.

 

”Arvioikaa kaikki…”

 

Olette ehkä kuulleet mun kertovan, miten neljä vuotta sitten kuulin jo edesmenneen David Pawsonin saarnan, jonka kautta Jumala antoi valtavan synnintunnon, ja jouduin nöyrtymään polvilleni Hänen eteensä. Sain ensimmäistä syvästi ymmärtää, että olen matkalla kadotukseen syntieni vuoksi, ja että todella tarvitsen pelastajaa! Reiluuden nimissä olin kyllä varmasti kuullut evankeliumin ennenkin oikein, mutta vasta tuolloin Pyhä Henki näytti todellisen tilani. Koen että olen tuolloin syntynyt uudesti ylhäältä. Noiden tapahtumien jälkeen sain valtavan halun tutustua Sanan kautta tähän Jumalaan, joka oli silmäni avannut. Kuuntelin satoja, jopa tuhansia tunteja saarnoja, luin valtavan määrän kirjoja, ja tutkin hirveällä palolla Raamattua. Koin että ensimmäistä kertaa aloin ymmärtämään, että sydämeni äänen kuuntelu oli johtanut minut harhaan, ja että tämä kaikki Raamatussa olikin kirjoitettu juuri minulle!

”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.” Hepr. 4:12

Jumala puhdisti Sanansa kautta, opetti ja muutti arvojani. Kaikki meni mullin mallin. Ja aloin tutkia tarkemmin mitä minulle oli opetettu ja miksi. Aloin nähdä, että todella ennen länsimaista feminismin nousua, kenellekään ei ole tullut pieneen mieleenkään, että Paavalin ohjeet olisivat olleet vain Korintin seurakunnalle. Ja vaikka tuossa kyseisessä paikassa todella nähdään, että Korintissa oli (karismaattinen) kaaos, jota naiset pahensivat keskeyttämällä tilaisuutta sopimattomasti - se ei poista Raamatun muuta ilmoitusta johtajuudesta (1. Kor. 11, 1. Tim.2:12, Ef.5:22-24). Eikä Raamatussa ole pientäkään vihjettä, että kukaan muukaan apostoli olisi ajatellut toisin - päinvastoin! Löydämme myös Pietarilta avioliiton järjestykseen neuvoja (1. Piet. 3:1-6), ja vahvistuksen että Paavalin kirjeet todella ovat pyhiä ja muihin pyhiin kirjoituksiin verrattavia (2.Piet.3:15-16). Ja totuushan on, että Paavali oli varsin rohkea ja selkeä mies. Jos ohjeet naisten johtamisesta olisi liittynyt vain yhdelle seurakunnalle, hän olisi sen uskaltanut sanoa. Mutta hän sanoikin ihan toisen syyn: syynä on luominen ja Jumalan luomisjärjestys. Hän sitoi ohjeensa luomiseen, johon Jeesuskin vetosi kertoessaan fariseuksille avioliiton todella olevan elämän mittainen yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto (Matt. 19:4).

Jo luomisessa Jumalalla oli mielessä järjestys, jolla tavoin johtajuus ja vastuunjakaminen toimii. Mutta se ei ole suinkaan alistavaa johtajuutta, sillä kristikunnassa se, joka on suurin, on kaikkien palvelija (Luuk. 22:26). Mies on kyllä perheen pää, ja seurakuntaa johtaa kyllä Jumalan vaatimusten mukaiset miehet (1. Tim. 3, Tit.), mutta ei alistaen ja naisen arvoa vähätellen, vaan palvellen ja rakastaen, osoittaen arvoa jokaiselle Kristuksen ruumiin jäsenelle. Mutta kaikesta huolimatta ne todella on Jumalan vaatimusten mukaiset miehet, joiden kuuluu johtaa ja opettaa Kristuksen alipaimenina, kunnes Hän palaa takaisin. Tänä päivänä olen iloinen komplementaristi. 

Tämän lisäksi aloin myös tarkastella kaikkea sitä muuta opetusta ja niitä kirjavia karismaattisia ilmiöitä, joita olin elämäni omaksunut sen suuremmin miettimättä. Olin elänyt sellaisessa kummallisessa karismaattisessa kuplassa, jossa mitään ei oikein uskaltanut arvioida sen pelossa, että vahingossa pilkkaisin Pyhää Henkeä. Mutta kun ymmärrykseni syveni, aloin näkemään että minä todella saan kysellä, kyseenalaistaa, ja luottaa että se mikä on todellista - se pysyy! Ja näin on käynytkin: tärkein on pysynyt. Kristus on pysynyt. Hänen armonsa on pysynyt. Hänen pelastuksensa suuruus on pysynyt. Ja Hän ei ole päästänyt minusta irti, enkä minä ole tippunut pois pelastuksesta. Mutta ne kaikki kysymykset on matkalla muuttaneet minua. Minä en siis enää ajattele kuten ennen, ja sen vuoksi ajoittain kritisoin hyvin vahvasti länsimaista kristikuntaa ja sen kummallisia ilmiöitä. Mutta toivon, että ymmärrät minun tekevän sen rakkaudesta. En halua pahaa kristikunnalle. Haluan herättää niitä, jotka ovat yhtä eksyksissä sydämensä äänen kuuntelemisessa, kuten minä olin niin kauan. Ja haluan nyt arvioida aivan kaiken Jumalan Sanaa vasten.

”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.”
 2. Tim. 3:16-17

Teologiaa naisille

Minä siis välitän sinusta, ja siksi haluan kutsua sinut mukaani tutkimaan Jumalan Sanaa ja kasvamaan siinä. Haluan haastaa ilmiöitä, ja totuttuja rakenteita, ja toivon että se voisi pudota ja palaa pois, mikä ei ole Jumalasta! Sillä Jumalan Sana kestää, ja se pysyy ajasta aikaan. Mutta meidän omat rakennelmat joutaakin painamasta pois tieltä.

”Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” 1. Kor. 3:10-15

Mutta koska haluan ensimmäistä kertaa elämässäni pyrkiä olemaan uskollinen Jumalan Sanalle, sen vuoksi tämä blogi on kohdistettu naisille. Me naiset voimme Raamatun mukaan tukea toisiamme terveessä kristityn naisen kasvussa (Tit. 2.:4-5), mutta miehiä rohkaisen etsimään tervettä opetusta toisaalta! Suosituksia voin toki antaa :)

Tervetuloa siskot mun kanssani matkalle!

Coram Deo,
Ida

Kommentit

  1. Kiitos tekstistä, lähden ehdottomasti mukaan tälle matkalle. <3

    VastaaPoista
  2. Minäkin kuulun iloisesti miesten johtamaan seurakuntaan, jossa miehet opettavat ja saarnaavat. onneksi teologista keskustelua ja debattiakaan ei ole kielletty naisilta, sillä rakastan teologiaa!
    Usein jumalanpalveluksen jälkeen kahveilla hipsin miesten luo, koska siellä puhutaan teologiasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti näin! Muistan joskus Paul Washerin sanoneen jotenkin näin: "Kun miehet kokoontuu keskustelemaan Jumalan Suvereeniudesta, naiset keskustelevat siitä, että jos elämä antaa sitruunan, miten siitä voisi tehdä sitruunamehua. Mutta miten naiset voisi näin kasvaa uskossa? He kasvavat samalla tavoin kuin miehet: terveen teologian kautta" 🙏

      Itsekin olen sellainen nainen, joka rakastan teologiaa - Jumalan Sanan syvällistä tutkimista, ja uskon että kaikki sitä tarvitsee, halusi tai ei 🙏 Vaikka tietty johtajuusrooli ja opetuksen vastuu on sälytetty seurakunnan johdolle 1.Tim.3 ohjeiden mukaan, se ei poista sitä että naisilla on valtavasti vastuita ja tehtäviä kristikunnassa, vieläpä sellaisia mihin ehkä mies ei koskaan niin syvälle pääse🙏

      Esimerkiksi vaikka naisistuneessa ja tunnekeskeisessä kristikunnassa naisten vahvistaminen teologisesti tuntuu kauhean mielekkäältä 😊 Mä oikein toivon naisherätystä, jossa naiset alkaa kasvamaan ja olemaan pienessä uskollisia omalla paikallaan 🙏 Toivon Suomeen paljon komplementaristinaisia, koska uskon että vain niin voi olla Jumalan työvälineenä. Ilman kuuliaisuutta Jumalan Sanalle ei ole siunausta missään työssä.

      Myös meillä on paljon teologista keskustelua jumalanpalveluksen jälkeen, ja ne on kyllä parhaita hetkiä 🙌

      Poista
  3. Hei, tuli mieleen että monet virret on naisten kirjoittamia, siis Pyhä Henki on toiminut naisten kynän liikuttajana. Olen Sirkka, en tiedä kuinka tuo INFO muutetaan nimekseni.
    Kiitos Blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ehdottomasti, Jumala on käyttänyt miehiä, naisia ja lapsia. Kaikenlaisia ihmisiä! Silti tietyt pastori ja opettajan virat kuuluvat vain tietyille miehille. Ei siis edes kaikille miehille, vaan ainoastaan niille, jotka täyttävät 1.Tim.3 ja Tit. vaatimukset :) Kiva Sirkka että löysit tänne! Siunattua päivää!

      Poista
  4. Kiitos Ida siitä Jumalalle ja sinulle, että naisena nostat nämä asiat esille. Miehiä ei samalla tavoin ehkä kuunnella näissä asioissa tänä päivänä!

    Kiinnostaisi kuulla, mihin kirkkokuntaan liityit ja mistä lähdit? Ymmärrän toki jos et halua julkisesti sitä sanoa. Kunnioitettavaa.

    Mainitsit Paul Washerin. Oletko tutustunut siis reformoituun teologiaan? Itsekin olen sieltä löytänyt mielestäni hyvinkin vankalla perustalla olevaa raitista opetusta verrattuna siihen mistä ehkä puhut.

    Herra olkoon kanssasi ja olkaamme rohkeita Hänessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos paljon rohkaisun sanoista! Ja aamen, pysytään rohkeina ja lujina Jumalan Sanassa, sillä aika jossa elämme on todella pimenemässä! Ehkäpä se juuri on näin, että meidän naisten täytyy tässä ajassa itse sanoa että emme suostu kapinoimaan Jumalan tahtoa vastaan.

      Ei se salaisuus ole, mihin kuulun :) Olemme jäseniä Armon baptistiseurakunnassa Tampereella. Olemme siis tänä päivänä reformoituja baptisteja, ja siten reformoitu opetus on hyvinkin tuttua ja rakasta meille. Vaikka ymmärrän että on Raamattuun sitoutuvia, terveitä ja upeita siskoja ja veljiä, jotka ajattelevat tästä asiasta eri tavoin. Tämä on aiheuttanut paljon keskustelua kristikunnassa lähes koko 2000-vuotisen historian, ja on siis vaikea, ymmärrän sen täysin! Sen sijaan sitä seurakuntaa, josta lähdin en ole halunnut nimetä, koska siellä on niin monia minulle rakkaita siskoja ja veljiä ja siihen sisältyy paljon tunteita.

      Siunausta veli!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit