Raamatun luomisjärjestys ja erilaiset roolit
Mä postasin muutamia päiviä takaperin Facebookiin viestin, jossa sanoin olevani äärimmäisen huolestunut siitä, miten monet seurakunnat elää aivan uskottomina Jumalan Sanalle, sallien naispappeuden, ja takellellen siinä onko homoseksuaalisuus edes synti vai ei, mutta samaan aikaan ovat äärimmäisen dogmaattisia (=opillisia) mitä tulee koronarajoituksiin ja -rokotteisiin. Olen todella huolissani siitä, että ollaan valmiita kyllä ottamaan vaikka mitä harhaoppia kirkkokuntien sisälle, aina torontolaisuutta, menestysteologiaa ja liberalismia myöten, mutta yhtäkkiä rokoteasiassa ei sallittakaan omantunnonvapautta jokaiselle Jumalan lapselle. Totesin kirjoituksessani, että on se tavallaan ihan arvostettavaa, että kerrankin vapaissa suunnissa on otettu johonkin tiukka kanta. Harmi vain että sen kerran kun kanta otettiin, sillä ole mitään tekemistä Raamatun kanssa.
Mielenkiintoista kuitenkin oli se, että keskusteluissa eniten tuntui herättävän ajatuksia se, että ilmaisin vastustavani naispappeutta. Joten koen että tälle voisi olla vielä syvempi teologisen keskustelun paikka. Jos tähän nyt on tullut joku mies lueskelemaan, haluan sanoa saman, minkä kerroin ensimmäisessä avausblogissani. Tämä blogi on ”Teologiaa naisille”, sillä en usko, että naisille kuuluu Raamatun ohjeistama opettamisen virka. Se on annettu 1. Tim. 3 ja Tit. ohjeiden mukaisille miehille, jotka ovat myös pastoreita ja vanhimmistoveljiä. He opettavat Kristuksen alipaimenina sitä laumaa, joka heille on uskottu, kunnes Herra Jeesus Kristus palaa takaisin. He ovat hengellisiä isiä, ja isät ovat perheen päitä – myös seurakunnassa. Hengellisillä äideillä on runsaasti tärkeitä tehtäviä, mutta ei seurakuntaperheen johtaminen. Haluan vielä tähdentää sitä, että tätä seurakunnan johtamistehtävää ei siis ole annettu edes kaikille miehille, vain ainoastaan joillekin. Kaikki me voimme keskustella Raamatusta ja omata mielipiteitä, mutta auktoriteetti kuuluu yksin Kristukselle Sanansa kautta, ja Sanan opettaminen niille, jotka täyttävät viran vaatimukset, ja ovat siihen kutsuttuja. Tituskirje 2:4 kuitenkin kannustaa naisia opettamaan toisia naisia kristityn naisen elämässä. Tämän vuoksi haluan vahvistaa naisten Raamatun tuntemusta omalta osaltani tämän blogin myötä. Tavoitteena ei ole teologinen neppailu, vaan aito kristityn kasvu, joka tapahtuu Sanan kautta (2. Tim. 1:16-17). Toivon ja rukoilen, että blogi herättäisi naisissa syvenevän halun tutkia Raamattua tarkoin, mutta ei olla vain Sanan kuulijoita, vaan myös sen toteuttajia (Jaak.1:22).
Mutta tänään mietitään siis siitä, että miksi Raamatussa on erilaiset roolit miehille ja naisille. Palataan alkuun.
RAAMATUN LUOMISJÄRJESTYS AVIOLIITOSSA JA SEURAKUNNASSA
Jumala ihmisen mieheksi ja naiseksi (1. Moos. 1:27 ; 5:2), ja se oli hyvä. Meidän erilaisuus on siis Jumalan suunnitelma. Se ei ole vahinko, eikä sattumaa. Se on viisas ja hyvä suunnitelma. Naisella ja miehellä on biologisesti valtavasti eroja, vaikka tottakai myös samankaltaisuutta – olemmehan kaikki ihmisiä. Mutta naiseus on paljon enemmän kuin vain synnytyselimet tai pienempi ruumis. Me olemme naisia myös DNA-koodistoltamme ja aivoiltamme.
Naisella on yleensä kaksi X-kromosomia, synnytyselimet (emätin, kohtu, munasarjat) ja maitorauhaset imettämistä varten. Naiset elää keskimäärin 5 vuotta pidempään kuin miehet, heillä korkeampi rasvaprosentti estrogeenituotantoa varten, pehmeämpi ja ohuempi iho, sirompi luusto, pienempi lihasmassa sekä huomaamattomampi kilpirusto (ei aataminomenaa). Hormonieron vuoksi naisen iho tuoksuu erilaiselta. Naisella on myös yleisesti vähemmän melaniinia, joka tarkoittaa vaaleampaa ihoa, vaaleampia hiuksia ja vaaleampia kulmakarvoja. Naisen ja miehen aivoissa on myös eroja. Mm. naisen hippokampus aivoissa on suurempi, joka helpottaa asioiden muistamista.
Miehen sukupuolikromosomipari on XY. Miehet ovat lihaksikkaampia ja heillä on ylävartalossa lähes kaksi kertaa niin paljon voimaa kuin naisilla ja alavartalossa 50 prosenttia enemmän. Miehet ovat keskimäärin naisia pidempiä ja painavampia, ja heillä on kehossaan vähemmän rasvaa. Miehen ääni on matalampi ja kurkunpää on suurempi, joka aiheuttaa aataminomenana tunnetun ulkoneman kurkkuun. Miehen silmäkulmat, poskiluut ja leuka ovat voimakkaammat ja kulmikkaammat, ja heillä on enemmän ihokarvoitusta sekä kasvoissa parrankasvua. Miehillä on paksumpi ja karheampi iho, ja enemmän melaniinia, joka vaikuttaa tummempaan sävyyn ihossa, hiuksissa sekä kulmakarvoissa. Miehen mantelitumake on suurempi, joka vaikuttaa mm. aggressiivisuuteen. Samoin miehen aivot ovat suuremmat kokonaisuutena.
Meidät luotiin erilaisiksi, täydentämään
Raamatulliset roolit luomisessa
Tähän asti suurinosa kristityistä sanoo ”aamen!”. Mutta kun aletaan puhua erilaisista rooleista joita Raamattu kertoo näihin sukupuoliin sisältyvän, yleensä keskustelu halutaan kääntää toisaalle. Mutta koska haluan niin nähdä meidän kaikkien kasvavan (ja koska uskon kasvun tulevan yksin siitä, että annamme Jumalan Sanan ohjata meitä), nyt tutkitaan mitä Raamattu puhuu naisista ja näistä rooleista. Mutta samaan hengenvetoon kun tästä puhun, myönnän että kristillistä naiseutta on maailman historiassa kohdeltu todella väärin. Naisesta on tehty synnin sokaisemina toisen asteen kansalaisia, meitä on pidetty tyhminä ja heikkoina. Raamattua on luettu sellaisten silmälasien kautta, joka on tehnyt ja synnyttänyt syvenevää vihollisuutta miehen ja naisen välille. Meidän olisi nyt niin helppo näistä kivuista ja historiasta käsin heittää lapsi pesuveden mukana, mutta uskon että Jumalalla on meille kauniimpi ja eheyttävämpi tie. Se on katsoa tätä naiskysymystä Raamatusta aidosti kysellen: kuka minä olen naisena, ja miten voin elää Jumalan kunniaksi tässä osassa, joka on minulle annettu.
Ensin on tärkeää todeta, että erilaiset roolit ei tarkoita eriarvoisuutta. Maailman historiassa naisia on kohdeltu huonosti ja heidän arvoaan Jumalan kuvina viety tai vähätelty. Mutta jos katsomme esimerkiksi Gal. 3:28, käy selväksi, että naisella on täydellisesti sama arvo Kristuksen edessä kuin miehelläkin. Ihmisen arvo on mittaamaton ja kaikista eroista riippumaton.
”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”
Mutta tätä paikkaa on käytetty myös väärin. Monet ovat ottaneet tämän yhden kohdan, ja sanoneet että se on nyt todiste, että naiset ja miehet voivat tehdä täysin samoja asioita – eikä kristikunnassa tällaisia roolien eroja tarvitse olla. Mutta kuitenkin sama kirjoittaja, Paavali, puhuu muissakin kohden hyvin vahvasti rooleista seurakunnassa ja perheessä. Ja tässä tuleekin tärkeä pointti Raamatun lukuun: aina kun yritämme selvittää mitä Raamattu jostain asiasta sanoo, meidän tulisi tunkeutua Sanan syvyyksiin tutkimaan, että mitä kaikkea Raamattu kustakin aiheesta sanoo.
Kun Raamattu puhuu kristittyjen naisten elämästä, meillä on uudestisynnyttyämme täysin samat velvollisuudet kasvuun, parannuksen tekoon, Sanan tuntemiseen ja Kristuksen herruuden alle suostumiseen, kun miehilläkin. Tämä näkyy esimerkiksi Jeesuksen opetuslasten joukossa olevista naisista (Luuk. 8:1-3), jotka olivat yhtälailla kutsuttuja osallistumaan kasvuun, opetukseen (Luuk. 10:38-42) ja teologiseen keskusteluun (Joh 4:5-26). Myös käsky evankelioida kaikkia kansoja, on osoitettu kaikille (Matt. 28:19-20), ja kun apostolit sitten kokoontuivat rukoilemaan yhteen – he eivät tehneet sitä miesten seuroissa, vaan mukana olivat naisetkin (Ap.t.1:14).
Raamatussa on monia naisia, joita Raamattu ylistää. Näitä ovat Ruut, Ester, Rahab, Hanna, Debora, Maria ja monet muut. Naisia jotka ovat rohkeita, kauniita, kuuliaisia, kärsivällisiä, Jumalaa pelkääviä, miehiään rakastavia ja kunnioittavia – ja kyllä: Debora oli kansan johtajakin. Mutta huomaatko, että siitä huolimatta, että naiset ovat olleet Jumalan käytössä mitä ihmeellisimmissä rooleissa aika ajoin, ei muuta sitä että Raamatun selkeä linja Jumalan luomista rooleista alkoi jo puutarhassa – ennen lankeemusta. Eikä niiden roolien muuttuminen ole oikeastaan muuta kuin todiste lankeemuksen sekoittamasta tilanteesta! Sukupuolten erot ja niihin sisältyvät roolit ovat siis hyvät.
Mutta mitä luominen sitten oikein sanoo naisen ja miehen rooleista? Jumala loi miehen ensin, ja antoi miehelle tehtäväksi puutarhan hoidon – siis työn (1. Moos. 2:15). Ja sitten Jumala totesi, ettei miehen ole hyvä olla yksin ja loi hänen kylkiluustaan vaimon (1. Moos. 2:18-23). Ja se oli hyvä. Nainen luotiin miehestä ja miestä varten. Nainen luotiin avuksi. Mies nimesi naisen, ja antoi tälle nimeksi ”isha” (nainen), joka tulee sanasta ”ish” (mies). Tällaista sanaleikkiä, jossa ”mies” -sanasta tulee ”nainen”, käytetään myös englannin kielessä: man – woman. Nainen on luotu miehestä. Mies on nimennyt hänet ja nainen on osa miestä. Ja se oli hyvä. Heidän tehtävänään oli yhdessä johtaa ja hallita maailmaa Jumalan tahdossa, lisääntyä ja viljellä ja varjella. Kulkea kylki kyljessä, iloiten siitä mihin rooliin kumpikin oli luotu (1. Moos. 1:27-28).
Voisi siis sanoa, että ensisijaisesti mies luotiin työtä varten ja nainen ihmissuhteita varten. Ja jos oikein tarkasti mietimme: se kyllä näkyy ihmisen biologiassa. Esimerkiksi naisten aivokurkiainen on laajempi kuin miesten, jonka vuoksi tunteet ja faktat yhdistyvät naisella helpommin. Saman eron vuoksi miehet ovat sen sijaan keskimäärin analyyttisempia, ja pystyvät erotella faktat tunteista luonnollisemmin. Tiedätkö missä tunteiden täytyy olla aina mukana päätöksen teossa? Ihmissuhteissa, hoivaamisessa ja lasten kasvatuksessa. Sen sijaan sodissa, raa’assa työelämässä tai tiukoissa päätöksissä, joissa tunteille ei ole sijaa, miehet menestyvät paremmin. Heidän biologiansa on luotu työtä ja taistelua varten. Terveen miehen kehossa näkyy se rooli, johon hänet on luotu: hänen lihaksensa on tarkoitettu voimakkaaseen työtekoon ja taisteluun. Hänen aivonsa on luotu analyyttiseen päätöksentekokykyyn, johon ei sovi liikaa sotkea tunteita.
Naisen aivot taas sekoittavat tunteet tiedon kanssa, ja kykenevät herkemmin aistimaan tunteita ja sanattomia viestejä, tuntemaan empatiaa ja miettimään päätökset ihmisten kautta. Kehomme ovat ehkä vähemmän voimakkaita, mutta naiset ovat sitkeämpiä, se näkyy myös keskimäärin viisi vuotta pidemmässä eliniässä. Me kestämme syvää pitkäkestoista kipua paremmin, juuri sellaista mitä synnytys aiheuttaa. Ja naiset viihtyvät puhuen tunteista ja ihmisistä. Me analysoimme ja mietimme näitä usein todella syvällisellä tasolla, ja ihmettelemme miksei aviomiehemme tavoita meidän tunne-elämää ja sanattomia viestejämme. Me olemme luonnostamme erinomaisia terapeutteja, lääkäreitä, hoitajia ja koulunopettajia. Sanattomat viestit, tunnejäljet ja tunnetilojen aistiminen on luonteva osa naisen elämää, ja näitä monet kutsuvat myös intuitioksi.
Mutta lankeemuksessa naisen ja miehen kaunis, toisiaan täydentävä suhde rikkoontui. Jumala oli varoittanut miestä, että on vain yksi puu, josta ei saa syödä (1. Moos. 2:16-17). Tämän viestin Jumala kertoi miehelle, ja miehen tehtävä oli opettaa tämä eteenpäin naiselle - suojella ja johtaa vaimoaan Jumalan tahdossa. Ja mies oli sen opettanutkin. Kun käärme tuli houkuttelemaan Eevaa, Eeva kyllä tiesi, ettei siitä puusta saa syödä, sillä hän vastaa käärmeelle: »Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’» (1. Moos.3:2-3). Mutta mies ei tehnyt osaansa. Mies seisoi vieressä, kun eksytys tuli puutarhaan ja Eeva lankesi, eikä puuttunut, ei suojellut vaimoaan. Mistä me tämän tiedämme? Raamattu kertoo näin:
”Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.” (1. Moos. 3:6)
Mutta seuraava tapahtuma vasta mielenkiintoinen onkin. Kun molemmat ovat tehneet sen synnin, ketä Jumala pitää vastuullisena? Miestä.
”Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: »Missä sinä olet?» Mies vastasi: »Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.» Herra Jumala kysyi: »Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?»” (1. Moos. 3:8-11)
Kyllähän Jumala tiesi miten tilanne oli mennyt kysymättäkin. Miksi hän syytti miestä? Koska mies oli vastuussa opettamisesta ja suojelemisesta. Jo tuolloin Jumalan luomisjärjestys näkyi. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö nainen olisi vastuussa omista synneistään, mutta johtajuus ja suojeleminen on Jumalan suunnitelmassa kuulunut miehelle.
Ja kun sitten katsomme kirouksia, joita tämä lankeemus aiheutti, ne osuvat juuri näihin rooleihin, joihin meidät on luotu. Jos mies on ensisijaisesti luotu johtamaan, suojelemaan ja työtä varten – ja nainen on luotu ihmissuhteita ja perhettä varten, niin nämä ovat juuri ne, mitkä ovat menneet lankeemuksessa kirouksen alle.
Naisen kirouksia ovat kivut synnytyksessä, ja halu hallita miestään – siis kapinoida Jumalan luomisjärjestystä vastaan (1. Moos. 3:16). Äkkiseltään luettuna toki voisi näyttää suomen kielisissä käännöksissä, että jälkimmäisenä kirouksena on se, että nainen tuntee nyt halua miestään kohtaan. Siinä ei tosin ole mitään järkeä, koska miksi kirous olisi tuntea halua omaa aviomiestä kohtaan? Eikö muka paratiisissa ennen lankeemusta tunnettu halua? Mutta me ymmärrämme asian paremmin, kun katsotaan heprean kieltä. (Kun nyt tutkimme pienen hetken alkukieltä, haluan sanoa, että olen kuullut tämän alunperin saarnasta, ja tarkistin asian vielä asian paikkansa pitävyyden omalta pastoriltani.) Heprean kielellä Raamatusta löytyy täysin samanlainen lause jo heti seuraavasta luvusta, joka auttaa meitä ymmärtämään minkälaisesta halusta on kyse:
”Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa (”teshuqah”), mutta sinun on pidettävä se kurissa (”timsal”).” 1. Moos. 4:7
Tässä Jumala varoittaa, että synti haluaa (hallita) Kainia, mutta Kainin tuleekin hallita syntinsä.
Täysin sama lause rakenne ja heprean kieliset sanat, kun aiemmin puhuttaessa naisen kirouksista:
”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua (”teshuqah”) mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan (”yimsal”). 1. Moos. 3:16
Tässä yhteydessä sana halu tarkoittaa halua hallita tai ottaa vallan. Naisen kirous on siis se, että nainen haluaa hallita miestään, mutta mies tulee ottamaan sen roolin väkivalloin. Miehen kirous taas osuu suoraan työhön: mies tulee raatamaan ruokansa eteen otsa hiessä kuolemaansa saakka, ja luonto ei tule auttamaan miestä tässä tehtävässä, kuten paratiisissa.
Raamatulliset roolit avioliitossa ja seurakunnassa
Kun Paavali alkaa puhua rooleista seurakunnassa ja perheessä, hän vetoaa joko luomiseen tai Jumalan lakiin, joka pohjautuu luomiseen (1. Tim. 2:11-15, 1. Kor. 14:33-36). Kun Jeesukselta kysyttiin avioliitosta ja avioerosta, Jeesus vastasi osoittamalla kuulijat takaisin luomiseen: »Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?» (Matt. 19:4). Luominen siis kertoo meille avioliiton ja sukupuolierojen sekä -roolien tarkoituksen: yksi mies ja yksi nainen erilaisuudessaan tulevat yhdeksi lihaksi, ja näin kertovat symbolisesti suurta salaisuutta maailmalle, joka on Kristuksen ja seurakunnan suhde (Ef. 5:31-32). Mies on perheen pää ja vaimo suostuu miehensä tahtoon, niin kuin seurakunnan tulee alistua kaikessa Kristuksen tahtoon (Ef. 5:22-24). Me mallinnamme maailmalle Kristuksen rakkautta ja johtajuutta seurakuntansa yli sekä avioliitossa että seurakunnassa, jossa johtajuus on annettu miehelle.
Mutta on meillä naisilla toki muutakin tehtävää, kuin vain tehdä lapsia ja olla kotona, niin siunattuna kuin näenkin sen roolin tänä päivänä. Naiset kuten Foibe, Priscilla ja Junia/Junias (ei ole tarkkaa tietoa oliko oikeasti nainen, sillä tätä nimeä on ollut molemmilla sukupuolilla Raamatun ajan Kreikassa) palvelivat monenlaisissa tehtävissä seurakuntajohtajien ja miesten rinnalla. Siitäkin huolimatta Raamattu yksiselitteisesti ja tiukasti kieltää naisilta paikat seurakunnan johdossa. Kun Juudas oli kuollut, ja tuli aika valita uusi mies Juudaksen tilalle 12 apostolin tehtävään, oli vaatimuksena kaksi ominaisuutta: hänen piti sellainen mies, joka oli ollut alusta saakka Jeesuksen seurassa (Ap.t. 1:21-22). Maria Magdalena tai joku muu nainen olisi varmasti ollut hyvä vaihtoehto, jos olisi mahdollista, että seurakuntaa voisi johtaa nainen.
Seurakuntaa ei kuitenkaan voi johtaa nainen. Kun Paavali kertoo minkälainen ihminen voi olla seurakunnan johtaja, hän antaa tällaisia kriteereitä:
”Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa. Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan.” 1. Tim. 3:2-7
Jos vielä emme usko, että tämä tarkoittaa vain miehiä, katso mitä Paavali sanoi vain yksi luku taakse päin:
”Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.” 1. Tim. 2:11-14
Ja muistutan, että tämä on juuri se sama Paavali, joka sanoo Foibelle, naiselle, näin kauniisti:
”Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija. Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle.” Room. 16:1-2
Foibe kyllä tiesi mitä Paavali ja kaikki muut apostolit uskoivat johtajuudesta, viettihän hän paljon aikaa heidän kanssaan. Hän ei ollut Jumalan tahtoa vastaan kapinoiva nainen, vaan roolistaan iloitseva sisar, joka palveli Jumalaa siinä sukupuolessa, johon hänet oli luotu. Ja jos nyt kysymykseksi tulisikin, että ajattelivatko muut apostolit näin, niin itseasiassa Pietari kutsuu Paavalin kirjoituksia Pyhiksi, osoittaen näin ettei Paavalin kirjoitukset ole hänen omia ajatuksiaan:
”Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.” 2. Piet. 3:15-16
Seurakunnassa oli siis tärkeitä naisia, mutta johtajuus kuului miehille.
Mutta entä sitten opettaminen? Jos nainen ei ole vanhimmistossa, mutta vain satunnaisesti opettaa? Onhan monilla naisilla taito opettaa. Raamattu itseasiassa ei erottele pastoria tai seurakunnan johtajaa opettajasta. Seurakunnan kaitsija (johtaja) oli myös vanhimmistoveli, joka opetti seurakuntaa. 1. Tim. 3 ja Tituskirje opettaa meille minkälaiset miehet voivat ainoastaan toimia näissä rooleissa, joissa opettamista harjoitetaan.
”Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.” 1. Tim. 2:12
Kyseessä on nimenomaan se, että nainen yrittää ottaa miehen roolin ja johtopaikan seurakunnassa. Ja vain seurakunnan johtajat opettavat. Meidän ajalle on tyypillistä se, että puheliaat seurakuntalaiset vuorotellen menevät puhujapönttöön ja naapuriseurakunnastakin pyydetään joku, jolla on kaikenlaisia ajatuksia. Mutta Raamattu tarkoitti tämän opetusviran vain seurakuntaa johtaville miehille. Seurakunnan johtajat ovat Kristuksen sijaisena, kunnes Hän saapuu hakemaan morsiamensa. He työskentelevät uskollisesti opettamisen ja kaitsemisen tehtävässä Kristuksen paikalla, kunnes Hän palaa. Ja Kristuksen paikkaa pitävät ainoastaan Jumalan mielenmukaiset ja Hänelle pyhittäytyneet miehet – onhan Hän itsekin mies. Eivät naiset, eivätkä sellaiset miehet, jotka eivät täytä näitä Raamatullisia vaatimuksia.
Mutta tämä ei toki tarkoita, ettei nainen saisi käyttää omia lahjojaan opettaa muita. Sitähän minäkin tässä nyt teen. Nainen voi opettaa oikeassa kontekstissa. Kuten jo sanottu: apostolit antoivat valtavia tehtäviä naisille, jota pidettiin sinä aikana täysin sopimattomana. Nainen ja mies työskentelivät rintarinnan evankeliumin etenemiseksi. Paavali myös erityisesti kehoittaa vanhempia naisia opettamaan nuorempia naisia kristityn naisen elämässä (Tit. 2:3-5).
Ja kuten sanottu: naisia on käytetty monilla ihmeellisillä tavoilla Raamatunkin ja kristikunnan historiassa, kun nainen sydämessään on sitoutunut Jumalan luomisjärjestykseen, eikä suostu kapinoida Jumalan Sanaa vastaan.
Avioliiton rooleihin pätee samanlaiset perusteet, kuin muuhunkin johtajuuteen. Miksi mies on perheen pää? Koska tämä järjestys luotiin jo luomisessa, ja se oli hyvä. Ja koska Raamattu näin hyvin selkeästi ja suorasanaisesti sanoo. Ehkä selkein kohta avioliiton ymmärtämiseksi on Efesolaiskirjeen luku 5. Meidän vaimojen todella tulisi alistua miehemme tahtoon, vaikka feminismin noususta saakka tätä on vesitetty ja käännelty ja väännelty vaikka minkälaiseen muottiin. Joku viisas sanoi, että tätä asiaa ei ole vaikea ymmärtää, mutta se on hyvin vaikea meidän aikana niellä. Pietari vetää ohjeet vaimojen kuuliaisuudelle vielä niin tiukaksi, että vaimon tulisi jopa alistua ei-uskovan miehen tahtoon, ja voittaa tämä Kristukselle kuuliaisella ja Jumalaa pelkäävällä elämällään (1. Piet. 3:1-29). Meillä ei ole ulospääsyä Raamatun valossa tästä asiasta.
Lue Ef. 5:21-33 huolella. Me emme voi olla kuuliaisia Kristukselle, jos kieltäydymme tottelemasta Häntä tässä asiassa. Eihän seurakunta ole tottelematon Kristukselle? Ja jos on, niin silloin kyseessä on todella kapina, johon Pyhä Henki ei voi sitoutua. Siunaus kulkee Jumalan mielenmukaisilla teillä. Niin seurakunnassa kuin avioliitossakin. Mutta miehillä on myös oma osansa. Jeesus opetti, että se joka on suurin, on kaikkien palvelija (Luuk. 22:26). Kristillinen johtajuus ei ole alistamista, ei väkivaltaa, pakottamista tai loukkaamista. Se on rakastamista, palvelemista ja esimerkillä johtamista. Kristus ei johda seurakuntaansa väkivalloin. Eikä tulisi johtaa aviomiehenkään.
”Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.” Ef. 5:28-30
Tälläisiä teemoja tällä kertaa. Ota taas aikaa ja mieti rukoillen, ja ota se mikä hyvää on.
Siunauksin,
siskosi Ida
Kommentit
Lähetä kommentti