Miksi olen reformoitu kristitty? Miksi uskon ennaltavalintaan?

Moikka siskot!

Olen pitkään pyöritellyt tätä aihetta, ja miettinyt että missä vaiheessa puhuisin tästä. Aihe on jakava Suomessa, ja tiedän että monet teistä ihanista blogia lukevista naisista saatatte hyvin olla todella eri mieltä tässä kohtaa kanssani. Siksi olen vähän vältellyt teemaa, joskin toisaalta haluan myös olla rehellinen ja avoin siitä, minkälaisesta perinteestä ja suuntauksesta oma ajatteluni ja ymmärrykseni nousee.

Tämä blogiteksti tulee siis käsittelemään ehkä Suomen väärinymmärretyintä kristillistä suuntausta ja sen keskeistä ymmärrystä ennaltavalinnasta, jota itse rakastan, ja joka on minun lähintä perheväkeäni Kristuksessa. Kun puhun aiheesta, puhun siitä rintarinnan John Bunyanin, Charles Spurgeonin, Jonathan Edwardsin, Martyn Loyd-Jonesin ja monien monien muiden jo perille päässeiden pyhien rinnalla. Puhun 500 vuotta vanhasta liikkeestä, jonka opetus nousee yksin Kirjoituksista. Puhun liikkeestä, johon kuuluu tänään n. 100 miljoonaa kristittyä ympäri maailman, ja joita on vainotun Kiinan kristityissä kolmanneksi suurin edustus. Puhun Jumalan sotureista hyvinä ja huonoina aikoina, jotka ovat rakentaneet elämänsä Jumalan Sanan varaan, ja Suureen Vapahtajaamme, josta Raamattu julistaa. Minun tarkoitukseni ei ole kuitenkaan käännyttää teitä olemaan kaikesta samaa mieltä kanssani, ja pyydänkin että arvioitte kaiken mitä kirjoitan, ja pidätte sen mikä hyvää on. Haluan kuitenkin omalta osaltani vaikuttaa, että Suomessa jo lakattaisi syytökset ja vääristely tätä valtavan rikasta kristillistä perinnettä kohtaan, joka ammentaa opetuksensa yksinomaan Raamatusta. Ja samalla rukoilen, että tämä kirjoitus voisi olla siunaukseksi ja kasvattaa ymmärrystäsi armosta.

Olen siis reformoitu baptisti. Mutta kun näin sanon, suurinosa ei ajattele todennäköisesti asiasta mitään. Mutta jos käytän tämän liikkeen tunnetumpaa nimeä, monet pelästyvät, sillä niin vääristelty ja valheellisesti esitetty tämä liike on Suomessa. Kyseessä on siis kalvinismi. Tänään kirjoitan Raamatulliset syyt, miksi minä olen reformoitu kristitty, miksi uskon ennaltavalintaan, ja miksi minun mielestäni nämä vihatut opit ovat mitä Raamatullisinta ymmärrystä, joka johdattaa ihmisen terveeseen uskoon ja pelasti minut lakihenkisyydeltä.

Kasvumatka

Olen itse helluntaipastorin tytär, äitini on luterilaistaustainen. Olen kasvanut Suomen kristikunnan keskellä, ja koen tuntevani todella monet liikkeet hyvin omakohtaisesti. Yli 20 vuotta olin jäsen saman vapaansuunnan seurakunnan jäsen, ja käytännössä koko elämäni arminiolainen (= joka uskoo vapaaseen tahtoon pelastuksessa), ja vieläpä palava sellainen. Ennaltavalinnasta en kuitenkaan ollut koskaan kuullutkaan! Muistan David Pawsonin opetuksen innoittamana olleeni vihainen "kerran pelastettu, aina pelastettu" -opista (joka onkin tuollaisena kevyenä ymmärryksenä väärä). Siksi tunnen hyvin toisen näkökulman, ja arvostan toisella tavoin ajattelevia kristittyjä. Mutta nyt käyn syitä, miksi ajattelen nykyään toisin. 

Itsellä kasvu reformoituun uskoon on ollut pitkä tie, enkä tosiaan ollut etsimässä "oikeaa oppia". Pitkään kuuntelin näitä reformoituja opettajia, ja koin että he ovat hyvin tiukan ja rohkean Raamatullisia, mutta sitä en voinut ymmärtää, että miten noin Raamatulliset ihmiset voivat ajatella, ettei ihminen valitsisi pelastusta itse. Mutta en välittänyt siitä. Otin vain sen mikä heillä on hyvää. Sitten ajan kanssa alkoi käydä niin, että yhä useammin törmäsin saarnoihin, joissa sivuttiin tätä ennaltavalinnan aihetta. Päätin vuosi sitten kesällä antaa sille mahdollisuuden, ja kuunnella miksi he ajattelevat näin. Kuuntelin 10 tunnin TULIP-saarnasarjan yhdeltä kuuluisalta reformoidulta opettajalta, John Piperilta. Saarna kerrallaan aloin nähdä, että he saattavat todella olla oikeassa. Vasta-argumenttini murenivat yksi kerrallaan. Kahden vuoden vastustamisen jälkeen aloin ymmärtää, että se saatoinkin olla minä, joka oli väärässä. 

Sen jälkeen itkin aika monena iltana. Itkin läheisteni puolesta, ja sen pelon puolesta, että mitä tämä tarkoittaa uskolleni ja elämälle. Ettei ihminen olekaan valinnut vaan Jumala. Mietin, että onko sellainen Jumala edes hyvä, joka ei yritä pelastaa kaikkia? Lopulta kuitenkin päätin antaa Sanan ohjata elämää, eikä niin, että minä yritän saada omat ajatukseni väännettyä Raamattuun. Tänä päivänä näen tämän Raamatun kauneimpana ja turvallisimpana oppina. Oppina, joka vie lakihenkisyydestä vihreille niityille. Oppina, joka vahvistaa kristittyjä rohkeampaan julistamiseen ja iloisempaan palvelemiseen. Ei ole mitään hävittävää enää, kun Jumala huolehtii minusta ja jokaisesta muustakin! Onnistumisprosentti evankelioinnissakin on 100%, koska kaikki, joiden kuuluukin, tulevat pelastukseen. 

Tässä asioita, jotka mieleni muutti: 

Ensinnäkin kukaan ei keksisi tällaista oppia, jos se ei nousisi Raamatusta. Oppi ennaltavalinnasta on vain niin ihmismielen vastainen. Se ajaa meidät kysymään kysymyksiä Jumalan hyvyydestä, jota kukaan kristitty ei halua koskaan joutua kyseenalaistamaan. Tämä oppi myös ajaa meidät kysymään, että kuka tämä Jumala on? Sen vuoksi, en voi käsittää miksi kukaan haluaisi julistaa tällaista, jos siinä ei olisi niin vahvaa Raamatullista perustaa. 

Toisekseen Raamattu ei puhu ennaltanäkemisestä, vaan ennaltavalinnasta, joka on Jumalan teko. Monesti argumentti on, että ehkäpä Jumala on sitten ennalta nähnyt, eikä ennalta valinnut. Kuitenkin Raamatusta löytyy tällaisia paikkoja: 

"Rakkaudessaan Hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden." Ef.2:4 

"Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa." Room. 8:30 

"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä." Joh. 6:44 

"Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta." Joh. 10:26-28 

Ja tärkeä kysymys tähän on, että jos Jumala olisikin vain ennalta nähnyt, niin eikö se ole tavallaan yhtä samanlainen asia kuin ennalta valinta? Jumalahan päätti kuitenkin luoda ihmisen, jonka tietää joutuvan kadotukseen. Ja Jumala on päättänyt asettaa toisen keskelle pakanakansaa, johon evankeliumi ei koskaan saavu - ja toisen keskelle uudestisyntynyttä kristittyä perhettä, jossa he kuulevat evankeliumin joka päivä.

Mutta lopulta kuitenkin totuus on, että Raamattu ei puhu ennalta näkemisestä, vaan nimenomaan Jumalan valinnasta. 

Apostolien valinta 

"Jeesus sanoi heille: »Itsehän minä teidät valitsin, kaikki kaksitoista. Silti yksi teistä on Saatana.» Joh.6:70 

Miten sitten Juudas? Oliko Juudaksella mahdollisuus parannukseen? Juudas teki kaiken ulkoisesti kaikki niin kuin muutkin apostolit, mutta sydämessään ei rakastanut Jeesusta, vaan rahaa. Näin sanoo Pietari Juudaksesta: 

"Sitten kaikki rukoilivat: »Herra, sinä joka tunnet kaikkien sydämet, ilmoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut astumaan tähän palvelutehtävään ja apostolin virkaan, josta Juudas luopui mennäkseen sinne, minne kuului.»" Apt. 1:24-25 

Juudas kuului kadotukseen. Sitä varten hänet oli valittu, että hän pettäisi Jeesuksen. Jumala ei tehnyt sitä syntiä Juudaksen puolesta. Jumala salli Juudaksen tehdä sitä, mitä hän luonnostaan halusikin - ja lopulta päätyä sinne, mihin jokainen syntinen joutuu, jos armo ei muuta heidän paatunutta sydäntään. 

Paavali on myös mielenkiintoinen. Jumala ei kysy tai pyydä Paavalia seuraamaan itseään. Jeesus ilmestyy Paavalille Damaskoksen tiellä, sokeuttaa hänet ja sanoo näin: 

"Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä." Apt. 9:5-6 

"Mutta Herra sanoi hänelle: »Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.»" Apt. 9:15-16 

Myöskään Paavalilta ei kysytty. Hänet oli valittu. Mietipä tätä ihmisen näkökulmasta. Me voisimme ajatella, että Paavalia nyt ei ainakaan voida valita. Hän oli lakihenkinen fariseus, joka oli täynnä vihaa. Omavanhurskas ja varmasti niin luotaantyöntävä kaikin tavoin. Eikö olisi ollut parempi valita vaikka Nikodemus, joka tulee (Joh. 3) kysymään Jeesukselta, miten voisi pelastua? Miksi Paavali? Koska Jumala tahtoi käyttää Paavalia esimerkkinä Hänen suuresta kärsivällisyydestään, ja siitä että sellainenkin omavanhurskas murhaaja voi tulla Jeesuksen aseeksi maailmassa - yksin armosta, täysin ilman omia ansiota tai omaa tekoa! 

"Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän." 1. Tim. 1:16 

Evankeliumin leviäminen Apostolien teoissa 

Ja tällaista kieltä käytetään uskoon tulemisesta Apostolien teoissa: 

"Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon." Apt. 13:48 

"Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui." Apt. 16:14 

"Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan." Ap.t. 15:14 

Raamatun henkilöt eivät siis kerro valinneensa itse uskoa tai olla osa Jumalan suvereenia suunnitelmaa. Totta kai siellä näkyy se, että ihmiselle tulee julistaa evankeliumia ja jopa taivutella tämä näkemään totuus. Mutta se on lopulta Pyhä Henki, joka tekee uskon. 

"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." Ef. 2:8-9 

Kärsimyksen ongelma ja vapaa tahto 

Yksi yleisimpiä syytöksiä reformoidulle uskolle on kärsimyksen ongelma. Jos Jumala ei ole antanut vapaata tahtoa, niin miten maailmassa voisi olla pahuutta? Vastaan tähän kohta paremmin, mutta totean nyt vain, että vapaa tahto antaa ihmismielelle helpomman selityksen tähän aiheeseen. Tähän limittäin liittyy myös toinen suosittu ajatus, miksi vapaa tahto on oltava olemassa, ja jonka jokainen meistä on varmasti kuullut: Jumala loi täysin vapaan tahdon, koska ihminen ei muuten voisi rakastaa. Vaikka tämä ajatus on hyvän kuuloinen ja usein käytetty, se ei kuitenkaan nouse Raamatusta. 

Keskustelu vapaan tahdon ja ennaltavalinnan suhteesta ei ole myöskään uusi. Jo 300-luvulla Augustinuksen väittelyt Pelagioksen kanssa tulivat tunnetuksi. ”Arminiolaisuutta” (=jotka uskovat voivansa valita pelastuksen) kutsutaan puhekielessä tämän vuoksi myös ”semi-pelagiolaisuudeksi” tai äärimmilleen vietynä "”pelagiolaisuudeksi” . Pelagios nimittäin uskoi, että pelastus on kuin ”pelastusrengas, jonka Jumala heittää hukkuvalle”. Tähän Augustinus vastasi, että Raamatun mukaan ihminen on ”kuollut synteihinsä", ja sen vuoksi kuolleena meren pohjassa. Kuollut ei tarvitse pelastusrengasta, johon voi tarttua, vaan Elämän Hengen” (kts. Hes.37:1-14). Luther taas kävi 1500-luvulla vapaan tahdon ja ennaltavalinnan teemasta keskustelua katolisen teologin Erasmuksen kanssa. Vastustaakseen katolilaisuudessa silloin ja edelleen vallitsevaa vapaata tahtoa pelastuksessa, hän kirjoitti kirjan "Sidottu ratkaisuvalta". Tämä tunnettu ja syvällinen kirja kantaa nimeä, joka on oikein hyvä termi kuvaamaan aihetta. Ratkaisuvaltamme on sidottu pelastuksesta. 

Nimittäin Jumala ei luonut robotteja. Meillä on oma tahto. Sen me kaikki tiedämme jo kokemuksesta. Mehän teemme valintoja päivittäin! Tämä robottikuvaus onkin yksi olkinukke, jota reformoidusta pelastuskäsityksestä joskus lukee - vaikka totuus reformoidusta ihmiskäsityksestä ei voisi olla kauempana! Me olemme kyllä kykeneviä valitsemaan kuten tahdomme, mutta syntiinlankeemuksessa meidän tahtomme sidottiin synnin kahleisiin, ja synti teki meistä orjia. 

"Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita." Joh. 8:34-36 

Vasta kun Jumala vapauttaa meidät, me voimme todella valita taas hyvän ja pahan välillä! Vasta uudestisyntymässä me vapaudumme synnin kirouksesta, joka orjuuttaa meitä jahtamaan lihallisia himojamme! Vasta Jumalan yhteydessä me olemme taas vapaita. 

Toisekseen usein tässä keskustelussa sekoittuu kyky ja halu valita pelastus, sekä vapaa tahto tehdä mitä haluamme. Ihminenhän on reformoitujen mielestä vapaa valitsemaan mitä tahtoo. Ongelma on vain se, että ihminen on kuollut synteihinsä - ja ainoa mitä hän tahtoo siinä tilassa, on synti. 

Tästähän Raamattu puhuu sanoessaan: 

"– Ei ole yhtäkään vanhurskasta, 

ei yhtäkään ymmärtäväistä, 

ei ketään, joka etsii Jumalaa. 

Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. 

Ei ole ketään, joka tekee hyvää, 

ei ainoatakaan." 

Room. 3:10-12 

"Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun." Ps. 51:5 

Me olemme turmeltuneita synteihimme, ja emme halua luonnostamme Jumalaa. Sen vuoksi laki oli voimaton, ja oli tehtävä uusi liitto. Uudessa Liitossa Jumala itse tulee ihmisen luokse, antaa tälle uuden sydämen, joka näkee nyt totuuden. Tahto on muuttunut. Ihminen on palannut näkemään, kuten paratiisissa ihminen näki. 

"Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan." 

Hes. 36:26-27

 

"Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. »Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.»" Jer. 31:31-34 

Kärsimyksen ongelmaan Jumala ei anna täydellisen selvää vastausta. Miksi pahuus tuli maailmaan? Tähän on monta selitystä, mutta reformoidut pitävät vastauksesta kiinni, josta Raamattu puhuu: Jumala salli sen, jotta voisi osoittaa pyhyytensä ja armonsa. Jumala ei tee pahuutta, mutta Hän sallii sen viisaudessaan. Minä en halua leikkiä Jumalan puolustuspuhujaa, ja selittää pois Raamatun vaikeita paikkoja teorioilla, joita Raamattu ei anna. Jos me otamme pois ennaltavalinnan, josta Raamattu niin kirkkaasti puhuu - ja vaihdamme sen 2000-luvun ihmisen moraaliin helpompaan vapaaseen kykyyn valita pelastus - me menetämme ison lohkon pelastusvarmuudesta, iloisesta kilvoittelusta ja Jumalan valtasuuruudesta. Me saamme voimattoman Jumalan, joka ei voi edes pelastaa. Miksi edes rukoilisin läheisten puolesta? Mitäpä Jumala voisi tehdä asialle, jos valinta on ihmisen käsissä? Silloinhan ihminen on uskonsa alkaja ja täydelliseksi tekijä! 

Otan siis molemmat puolet kolikosta. Ihmiset siis valitsevat itse ja tekevät asioita itse, näin Raamattu opettaa, ja silti Jumala on täysin suvereeni ja kaikki mitä Hän tahtoo, Hän myös tekee. Nämä molemmat ovat yhtä totta - aamen! Tässä on dilemma, jota meidän tomusta luodut ihmisaivot ei pysty ymmärtämään. Miten Jumala voi päättää ihan kaikesta, ja samalla me itse valitsemme täällä? Ja huomaathan että tällaisiin dilemmoihin uskomme muutenkin. Mietipä vaikka inspiroitua Jumalan Sanaa. Miten Jumala laittoi ihmiset kirjoittamaan Raamatun? Me emme usko, että se oli ”automaattikirjoitusta”, jossa ihmisellä ei ollut osaa eikä arpaa. Oppi Pyhän Hengen inspiroimasta Jumalan Sanasta sisältää saman dilemman: kun Paavali kirjoitti kirjettä Roomalaisille, hän teki sitä aktiivisesti aivan itse, omalla persoonalla ja tavallaan. Ja silti kuitenkin koko ajan Pyhä Henki vaikutti tavalla, että jokainen Roomalaiskirjeen sana on täysin Jumalan henkeyttämä. Hän kirjoitti Rooman seurakunnalle, ja Jumala vaikutti häneen tavalla, joka ei loukannut Paavalin vapaata tahtoa, ja silti Jumalan suvereenius on kaikkien kirjoitusten yllä. 

Kuitenkin Roomalaiskirje 9 on ehkä selkein ja vahvin todiste siitä, että Jumala haluaa osoittaa Raamatusta ihmiselle, että Hänelle kuuluu yksin pelastus - alusta loppuun. 

"Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. Onhan kirjoitettu: »Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.» Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. Hän sanoo Moosekselle: »Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.» Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: »Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.» Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo. 

Joku teistä ehkä kysyy: »Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan.» Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: »Miksi teit minusta tällaisen?» Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten." 

Totuus on se, että kaikki ovat matkalla kadotukseen syntiensä takia. Kukaan ei ansaitse pelastusta. Se olisi täysin oikein (ja Jumala olisi silti täysin hyvä!), jos Hän antaisi tuomion ja kadotuksen osaksi kaikille kapinoiville ihmisille. Hän voisi posauttaa pommin maailmaan ja heittää kaikki helvettiin, ja silti olla hyvä Jumala. Me joskus unohdamme tämän synnin syvyyden, ja siksi ajattelemme, että Jumala tekisi meille kadotuksella jotain vääryyttä. 

Se, että hän osoittaa armoa joillekin, ei myöskään tarkoita, että Hänen tulisi osoittaa sitä kaikille. Ei tuomari ole epäoikeudenmukainen, jos armahtaa joitakin, mutta ei kaikkia. Jumala ei ole tilivelvollinen pelastamaan kaikkia. Hän on Jumala. Ja tätä myös Paavalin lukijat ajattelivat. Siksi Paavali sanookin: "Joku teistä ehkä kysyy: Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä?". Ja katsopa Paavalin vastaus: "Mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa?". 

Voiko meidän 1,5kg aivot, jotka ovat tomua ja tomuksi kerran muuttuvat, arvostella Jumalan ikiaikaista viisautta? Hän ei ole tilivelvollinen meille. Se on Paavalin yksiselitteinen vastaus tähän kysymykseen. Meillä ei ole oikeutta moittia Jumalaa. Hän on Jumala, me ihmisiä. 

Raamatun paikkoja 

Laitan tähän muutaman yleisen paikan, joita aina laitetaan reformoitua uskoa vastaan, ja pyrin auttamaan näkemään nämä toisesta näkökulmasta. 

"Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1.Tim.2:3-4) 

Jumala tahtoo pelastaa kaikki, mutta ei silti pelasta. Jumalalle ei ole mieleen kuolema (Hes.18:32), mutta silti hän näki hyväksi, että hänen poikansa tapettaisiin brutaalisti (Jes.53:13). Jumala ei nauti pahojen tuhosta, mutta silti Hänen vihansa polttaa ja kiduttaa heitä ikuisesti Lampaan katsellessa (Ilm.14:10).

 

Samalla tavoin Jumala voi tahtoa, että kaikki pelastuvat, mutta silti ei pelasta kaikkia. Mielenkiintoista on, että 2. Tim. 2:25 sanoo: "...Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua (metanoia=parannuksen teko), niin että he tulevat tuntemaan totuuden."  

Hetkinen? Sama kirjoittaja, sama kirjeen saaja? Ensin sanotaan, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki, mutta mielenmuutoksen antaja onkin itse Jumala? 

"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet." (Matt.23:37) 

Tämä on helppo äkkiseltään lukea, että tässä Jeesus puhuu irrallaan asiayhteydestä. Mutta kyseessä on puhe fariseuksille, kun lukee vähän kauempaa (vaikka jakeesta 13 alkaen). Hän kiroaa fariseuksia, jotka estävät ihmisten pääsyn Jumalan luokse. Tämä usein lainattu kohta on jatkumoa näille kirouksille, eikä sitä saisi irrottaa asia yhteydestä. 

Jeesus haluaisi koota lapsensa siipiensä suojaan, mutta fariseukset eivät tahtoneet. -92 käännöksessä lukee ”te ette tahtoneet tulla”, mutta siinä on lisätty sanoja, joka muuttaa merkityksen. Vanha käännös on tarkempi tässä. Interlineaarisessa Raamatussa sanatarkasti tässä lukee vain ”te ette tahtoneet”. Jeesus jatkaa siis fariseusten tuomitsemista tässä kohdassa. Fariseukset estävät Jumalan lasten tulon Hänen luoksensa. 

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” (Joh. 15:4,6) 

Tätä usein käytetään kalvinismia vastaan, vaikka tämä ei mitenkään ole ristiriidassa. Kalvinisti uskoo täysin Raamattuun, kaikkiin kohtiin. Me uskomme, kuten Raamattu opettaa, että valitsemme itse. Mutta se, että ihminen haluaa valita ja pysyä Kristuksessa, todistaa että Pyhä Henki toimii ja tekee työtään hänessä - ja vie sen hyvän työn loppuun, jonka on ihmisessä aloittanut. 

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh. 3:16 

On jollain tavalla hauskaa, että lähes joka keskustelussa tämä on todisteena kalvinismia vastaan. Totuus on kuitenkin, että tämä paikkahan ei vastaa kysymykseen ennaltavalinnasta laisinkaan. Kyllä – kaikki, jotka uskovat, pelastuvat. Mutta kysymyshän on, että kuka on uskon antaja? 

Ef. 2:28 sanoo, että ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” 

”Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opettajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon." (2 Piet.2:1) 

Tämä (ja tämän kaltaiset paikat) on ehkä niitä vähän "vaikeampia" paikkoja, joita helposti voisi katsoa arminiolaisittain. Tässä kuitenkin syyt, miksi tämäkään ei ole minulle ristiriitainen. 

1. Kor. 12:3 sanoo: "Kukaan ei myöskään voi sanoa: »Jeesus on Herra», muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta." 

Mutta Jeesus sanoo Matt. 7:21-23: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?’ Silloin minä vastaan heille: ’Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.’” 

Kummin asia on? Ensin sanotaan, ettei kukaan voi sanoa ”Jeesus on Herra” ilman Pyhää Henkeä, mutta Jeesus sanoo, että on niitä, jotka näin sanovat, eikä Jeesus ole koskaan tuntenut heitä. Eihän Kolmiyhteinen Jumala voi toimia irrallaan omasta persoonastaan? Jos Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä, Jeesus totisesti tuntee heidät! 

Asia on selvä minusta: ihminen voi sanoa, että on Herran oma, mutta ei koskaan kohtele Häntä Herrana. Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen ainoastaan voi myöntää Jeesuksen Herraksi ja elää Hänen opetustensa mukaan. Kun Pietari puhuu valheopettajista, on selvä että Jeesus ei ole heidän Herransa sanan todellisessa merkityksessä. Ethän sinäkään varmaankaan usko, että Jeesus on maksanut synnin hinnan täysimääräisenä niiden puolesta, jotka joutuvat kadotukseen? 

Tästä pääsemme vähän sivuamaan varmasti kalvinismin yhtä vihatuimpaa oppia – rajoitettua sovitusta. Mutta minä väitän, että KAIKKI USKOVAT RAJOITETTUUN SOVITUKSEEN. Minä uskon Jumalan rajoittavan lukumäärää viisautensa mukaan, arminiolaiset uskovat Jumalan rajoittavansa vaikutustaan pelastuksessa. Minä uskon, että jokaisen puolesta, kenen puolesta Kristus kuoli – heidät totisesti tullaan siirtämään kuolleista elämään. Arminiolaiset uskovat, että Jeesus kuoli antaen kaikille avoimen valtakirjan, mutta ristissä ei ole itsessään yksin mitään voimaa, jos ihminen ei sitä valinnallaan aktivoi. Minulle pelastus on mitä henkilökohtaisin, sillä Kristus tunsi nimeni ristillä. Arminiolaisuudessa ei ole mitään henkilökohtaista - se on kaikille mahdollisuus, johon voi tarttua tai olla tarttumatta. 

Mutta kaikki uskovat rajattuun armoon. Jotain rajoitetaan aina. Sillä jos Herran Jeesuksen sovitus kattaisi kaikki, vaikka he eivät tunnustaisi Jeesusta elämänsä Herraksi ja syntiensä sovittajaksi, silloinhan se johtaisi UNIVERSALISMIIN (=oppi, jonka mukaan kaikki lopulta pelastuvat) ja KAIKKI pelastuisivat. Sillä eihän Jeesuksen sovitusveri voi puhdistaa ihmistä, ja silti Hän ei pelastuisi? Mietipä asiaa tovi. Jos synnin palkka on ikuinen kadotus, ja Jeesus maksoi jo synnin palkan kaikkien puolesta, niin miksi kukaan ihminen maksaisi sen uudelleen? Jossain se sovitus aina rajoitetaan, jos ihminen ei ole Jeesuksen sovitusveren suojassa. 

Tässä on hyvä John Owenin apu siihen, kenen puolesta Kristus todella kuoli: 

1. Kaikkien ihmisten kaikkien syntien puolesta 

2. Joidenkin ihmisten kaikkien syntien puolesta 

3. Joidenkin ihmisten joidenkin syntien puolesta 

Ja tästä on seurattava: 

3. Jos viimeinen on totta, kaikilla on jotain syntejä, joiden hintaa heidän on itse maksettava, eikä kukaan silloin ole pelastettu. 

2. Jos toinen on totta, silloin Kristus kuoli valittujen puolesta koko maailmassa, ja he ovat totisesti pelastettuja. 

1. Mutta jos ensimmäinen on totta, miksi nämä ihmiset edelleen maksaisivat itse syntiensä hintaa? Sehän on jo maksettu? Eivätkö kaikki silloin pelastu? 

Sinä vastaat viimeiseen, että epäuskon vuoksi he eivät pelastu. Silloin minä kysyn, onko epäusko synti, eikö niin? Jos on, silloin Kristus kantoi senkin ristille. Ja jos epäusko on sellainen synti, jota ei voi saada anteeksi, silloinhan Kristus ei ole kantanut kaikkia syntejä ristille. 

Totuus on, että Raamatun kuvaus koko maailman pelastuksesta ei tarvitse tarkoittaa jokaista yksilö ihmistä. Toisissa kohdissa Raamattu kuvaa asiaa näin: 

"Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." Mark. 10:45 

Tässä tulee myös tärkeä oppi Raamatun tulkintaan: yksi paikka ei kumoa toista. Jos Jumalan koko Sana on inspiroitu, silloin me emme voi niillä kumota toisiaan ja ottaa vain toista puolta. Molemmat ovat totta. 

Kun mietimme, että mitä Pietari mahtoi tarkoittaa, sanoessaan, että Jeesus oli ostanut omikseen nämä valheopettajat, meidän tulee katsoa suurempaa kuvaa. 

Jeesus lupaa näin: 

"Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet.» Joh. 6:37-39 

Valehteliko siis Jeesus? Oliko Jeesus väärässä? Kumoaako apostolit myöhemmin kirjeissään Jeesuksen lupauksen, että Jeesus pitää omistaa kiinni ja että KAIKKI jotka uskovat, saavat ikuisen elämän? Ei, nämä eivät ole ristiriidassa. Ihmisfilosofiaa olisi nyt asettaa tähän väliin Raamatun ulkopuolinen teoria vapaasta tahdosta, ja siten kumota nuo Jeesuksen sanat. Nämä molemmat paikat täytyy laittaa rinnakkain, ja kysyä: miten nämä kaksi voivat olla yhtä aikaa totta? Miten Jeesus voi pitää kiinni kaikista, ja samalla jotkut ovat eksyneet? Tai miksi meitä varoitetaan vakavasti eksymästä? 

Voinemme siis yhdessä todeta, että jollain tavoin tuo "ostanut heidät omikseen" ei tarkoita, että heidän syntinsä on sovitettu täysimääräisinä, sillä muutoin he olisivat pelastettuja ja Jeesuksen lupaus pätisi heihin. 

Minä uskon, että tuo on vain Pietarin tapa ilmaista sitä, että he olivat tulleet osaksi "Uutta Liittoa", kuten nuo Jeesuksen kuvailemat "Herra, Herra" -tyypit, mutta eivät kohtele Jeesusta Herrana, jonka sanovat ostaneen heidät omikseen. 

Loppusanat

Onko siis Raamattu selkeä, että meillä on vapaa tahto valita ja tippua pelastuksesta miten lystäämme? Minä en sitä näe. Mutta en myöskään usko olkinukkeen, joka sanoo, että olisimme robotteja. Meillä on vapaa tahto valita mitä tahdomme, mutta meidän tahtomme on lankeemuksessa rikkoutunut. Uudestisynnyttyämme meidän tahtomme on tehty uudeksi. Jumala vaikuttaa mielenmuutosta (parannuksen tekoa) ja uskoa, joka vie meidät perille. Koko pelastus on alusta loppuun Jumalan työ - ja siksi tämä liitto ei ole samanlainen kuin Vanha Liitto! Se kattaa jokaisen Jumalan lapset menneet, nykyiset ja tulevat synnit. 

Minun kysymykseni on niille, jotka eivät tähän usko, että kun Jumala julistaa Vanhassa Testamentissa "Näin sanoo Herra: sen mitä minä päätän minä teen." Valehteliko Jumala? Hän vain näki tulevaisuuteen, mutta väitti päättävänsä asioista, vaikka ihmiset olivat oikeasti ohjaksissa? 

Todellisuudessa Jumala on valtaistuimellaan, ja koko Raamattu huutaa Jumalan suvereenia Kuninkuutta ja Herruutta, jota Hän ei ole rajannut missään vaiheessa pelastushistoriaa. Jumala on luonut sinun ja minun jokaisen päivän, ja Hän on vaikuttanut meissä molemmissa uskon, ettemme ylpeilisi. Hän ei tehnyt meistä robotteja, vaan mielettömiä monimutkaisia olentoja, joiden syntiin sidotun tahdon hän nyt armosta vapautti. Olet nyt paratiisin kaltaisessa tilassa. Voit armosta valita nyt hyvän. Ennen halusit valita vain pahan. 

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,

sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

olivat kaikki päiväni jo luodut. 

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,

kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.

Minä lopetan, mutta tiedän:

sinä olet kanssani." Ps. 139:16-18 

Coram Deo, Ida