NEUVOJA NAIMATTOMILLE SISKOILLE JA EI-USKOVAN KANSSA AVIOLIITOSSA ELÄVILLE
Mutta ennen kuin vastaan tähän kysymykseen, sivuan toista lähelle liippaavaa teemaa, joka pohjustaa koko aihetta. Kristityn ei koskaan tulisi mennä naimisiin ei-uskovan kanssa (2. Kor. 6:14; 1. Kor. 7:39). Jos siis siellä nyt lukee naimaton sisko, joka rukoilee avioliittoa, haluan muutamalla sanalla rohkaista ja näyttää sinulle muutaman raamatullisen pointin, jota suosittelen rukoillen miettimään. Ja kun kirjoitan näitä, kirjoitan ne nöyrällä paikalla, sillä me emme aikanaan seurustellessa ja naimisiin mennessä puolisoni kanssa olleet tietoisia mistään raamatulliseen avioliittoon ja seurusteluun liittyen. Valitettavasti me ajelehdimme monien asioiden läpi, ja vain Jumalan armosta molemmat pelastuimme ja löysimme terveen opetuksen äärelle, ja kasvoimme lopulta myös ymmärtämään avioliittoa. Tuntuu, että kristikunnassa yhä vähemmän ohjataan nuoria näissä asioissa, ja samalla annetaan tilaa kaiken maailman muille äänille.
Koko avioliiton tarkoitus on olla elävä vertauskuva Kristuksen ja Hänen morsiamensa suhteesta maailmalle (Ef. 5:32), eikä se onnistu ilman alistumista Kristuksen Sanalle ja käskyille avioliitosta. Jos avioliitto ei perustu yhteiseen päämäärään, on liitossa kaksi eri suuntaan ja kaksilla eri säännöillä elävää ihmistä. Toinen pyrkii elämään ikuisessa liitossa Kristuksen ohjeilla, ja toinen elää millä arvoilla ja ohjeilla nyt sattuu elämään.
Mutta mitä sitten Raamattu sanoo Jumalan mielenmukaisesta puolison valinnasta ja avioliitosta?
Tässä muutamia asioita:
1. Jos Jumala ei ole antanut halua pysyä aviottomana, on lupa toivoa avioliittoa (1. Kor. 7:8-9). Mutta kun toivot ja odotat, odota aina Herran viisaudessa ja rauhassa. On parempi pysyä aviottomana, kuin ajautua huonoon avioliittoon miehen kanssa, joka voi olla "kristitty", mutta ei elä arvojensa mukaan. Nimittäin hedelmätön puu on mätä. Jeesuksen mukaan hedelmistä puu tunnetaan:
”Ei ole hyvää puuta, joka tekisi huonoa hedelmää, eikä huonoa puuta, joka tekisi hyvää hedelmää. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita viinirypäleitä. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, ja paha ihminen tuo sydämensä pahuuden varastosta esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Luuk. 6:43-45)
Maailma kiirehtii näissä asioissa, ja ymmärrän myös että turha viivytys on tarpeetonta. Mutta jos Jumala ei ole vielä antanut sinulle sellaista miestä, jonka johtajuuteen voit alistua, on parempi pysyä naimattomana, kuin ajautua huonoon avioliittoon. Ehkä voit kysyä vaikka tällaisia kysymyksiä: ymmärtääkö hän mitä evankeliumi tarkoittaa oikeasti? Uskooko hän, ja iloitseeko hän uskostaan, vai onko se sivuseikka kaikessa vaelluksessa? Onko hänen koko elämänsä rakennettu Kristuksen varaan, vai jonkun muun varaan? Vetäisikö avioliitto tämän ihmisen kanssa minua lähemmäs Jumalaa, vai kauemmas? Pystyisikö hän suojelemaan minua synniltä sekä ennen että jälkeen avioliiton (myös haureuden synniltä ennen avioliittoa seurusteluaikana hänen kanssaan)? Onko hänen elämässään selkeää syntiä, kuten pornoa, peliriippuvuutta, alkoholismia tms. jota ei ole saanut kitkettyä elämästään? Jos hän ei yksin pysty niitä vastaan taistelemaan, harvoin se tapahtuu avioliitossakaan, kun kaksi syntinsä yrittää jakaa arkea ja elämäänsä kaikkien haasteiden kera.
Minun rohkaisuni on, että älä valitse vain suun tunnustuksen perusteella, vaan harkiten ja seuraten tämän miehen elämää ja arvoja. Eräs sisko täytti 45 vuotta, kun vasta vastaan tuli mies, jonka kanssa oli hyvä aloittaa avioliitto. Jumala käytti tätä siskoa siihen saakka monin tavoin valtakuntansa työssä, ja nyt on sitten kotiäitinä, keskittyen tähän Jumalan antamaan uuteen kasvuvaiheeseen. Jumalan tahtoa kannattaa aina odottaa, eikä sählätä omaa tahtoaan kiireessä.
2. Huomaa että avioliiton tarkoitus on pyhittää ja kasvattaa meitä lujemmin Kristuksen tuntemiseen. Avioliiton tarkoitus ei ole elellä mukavaa elämää, vaan väylä pyhittyä ja palvella Jumalan valtakuntaa. Avioliitto on siunaus, mutta se ei ole mikään keveä matka, kun elämässä tulee vastaan kaikenlaista. Meitä naisia on käsketty avioliitossa alistua kaikessa miehemme tahtoon (Ef. 5:22-24), ja kaikessa kristityn elämässä tulisi olla pointtina se, että Jumala tulee kirkastetuksi (1. Kor. 10:31).
Tämän vuoksi kristityn on aina valittava kristitty puoliso (5. Moos. 7:3, 1. Kor. 7:39, 2. Kor. 6:14). Kun teillä on yhteinen arvopohja ja päämäärä, ja molemmat ovat sitoutuneet saman Herran alaisuuteen, on helpompi kulkea yhteistä matkaa. Sairauden, lankeemusten ja talousvaikeuksien yllättäessä on helpompi etsiä ratkaisuja, kun molemmat tahtovat kääntyä Jumalan puoleen niiden kanssa.
3. Älä mieti parisuhdetta ensisijaisesti ulkonäön tai edes täysin tunteiden vuoksi. En sano, etteikö sillä olisi väliä, että kokee vetoa ja pitää tätä miellyttävän näköisenä, sillä on sekin osa sitä, miten Jumala on meidät luonut, mutta älä anna niiden olla järjen yläpuolella. Kun sitoudut avioliittoon, sitoudut elinikäiseen suhteeseen. On paljon tärkeämpää mennä naimisiin ihmisen kanssa, jonka kanssa voit olla paras ystävä, johon luotat ja joka vaeltaa vakaasti ja haluaa etsiä Jumalan tahtoa kanssasi. Me kaikki muutumme. Tunteet muuttuvat. Täällä on kipua, lankeemusta, kuolemaa ja sairautta. Tunteisiin ja ulkonäköön sidottu suhde ei näissä elämän myrskyissä auta, eikä niiden varaan voi rakentaa mitään kestävää. Hyvä, rukoileva ja Jumalaapelkäävä mies, sekä sitoutuminen Kristuksen tähden avioliittoon on sellaista, joka voi kestää kaikki elämän myrskyt.
4. Älä odota avioliitolta sitä mitä lehdet, vloggaajat tai maailma sanoo. Avioliitto, kuten kaikki kristityn elämässä, on ristinkantamista. Jumalan rakkaus on liittorakkautta. Se tarkoittaa, että siinä pysytään, vaikka mitä tapahtuisi, aina kuolemaan saakka. Kristitty ei siis "kasva erilleen" puolisosta tai "lakkaa rakastamasta" tätä, kuten maailma sanoo. 1. Kor. 13 kertoo millaista rakkaus on. Se on kestävää, kärsivää, anteeksi antavaa, eikä se koskaan katoa. Avioero Jumalan tahdon vastaista (Mark. 10:9; Mal. 2:14-16; 1. Kor. 7:10-11), ja sen vuoksi avioliittoon tulee astua vain harkiten Herrassa, miehen kanssa, jonka kasvatukseen voit antaa teidän lapset ja jonka johtajuuteen uskallat antautua loppuelämäksesi.
Tällaiset vinkit haluan antaa naimattomille siskoille, vaikka ymmärrän että nämä voi tuntua mahdottomilta. Mistä nyt TUOLLAISEN miehen löytää? Ja voinko minäkään ikinä olla tuollainen nainen? Mutta mieti hetki, mitä tuossa summasin. Summasin kypsän kristityn miehen, joka ottaa Jumalan Sanan vakavasti, ja on jo kilvoitellut elämässään hetken niin, että hänen elämässä näkyy hyvää hedelmää naimattomana. Jos sinun listassasi on ”siniset silmät, atleetikko, näyttää joltain komealta julkkikselta, on rikas tms…”, niin silloin listasi on väärin päin. Nuo asiat ovat lopulta merkityksettömiä. Siniset silmät muuttuvat harmaiksi kun ikää tulee riittävästi, yksi onnettomuus tai sairaus voi viedä atleettisen kehon tai komeat kasvot, ja työpaikan voi menettää silmänräpäyksessä ja ajautua taloudelliseen ahdinkoon. Mihin sitten rakennetaan yhteinen elämä? Sen sijaan, kun tarkkailet vakavasti aviomiesehdokkaan kypsyyttä ja Hengen hedelmää, silloin tutkit oikeita asioita. Ne kantavat läpi maailman ja aina lopulta Iankaikkisuuteen.
Mutta entä jos olen jo naimisissa ei-uskovan kanssa?
Olen saanut valtavan määrän viestejä naisilta, jotka ovat naimisissa ei-uskovan kanssa. Yleensä nämä liitot on alkaneet, kun molemmat olivat vielä ymmärtämättömiä Raamatun totuuksista, tai eivät edes olleet uskossa. Valitettavan harvat saavat nykyään pastoreilta raamatullisia ohjeita avioliitosta ennen tämän liiton sitomista. Yllättäen kuitenkin Raamattu ottaa kantaa myös tähän erityiseen tilanteeseen, sillä kun kristinusko alkoi levitä apostolien ja ensimmäisten kristittyjen kautta, ei ollut ollenkaan tavatonta, että nainen tai mies tuli uskoon, mutta heidän puolisonsa ei.
Paavali ohjeistaa näin: ”Muille sanon minä, ei Herra: Jos jonkun veljen vaimo ei ole uskova ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön mies hylätkö häntä. Ja jos jollakin vaimolla on mies, joka ei ole uskova, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön vaimo hylätkö miestään.” (1. Kor. 7:12-13)
Ja jatkaa myöhemmin: ”Pysyköön jokainen siinä asemassa, jossa hänet on kutsuttu.” (1. Kor. 7:20)
Raamattu siis ohjeistaa meitä pysymään siinä osassa, jossa meidät on kutsuttu. Pysymään aviossa juuri sen puolison kanssa, joka meille on annettu. Yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto on avioliitto yhtä kaikki, jota koskee Raamatun säädökset, oli puoliso uskossa tai ei. Efesolaiskirje 5:22-33 kertoo meille ohjeet, miten miehen ja naisen roolit toimivat avioliitossa. Mies on pää (j23), jota vaimon tulee kunnioittaa ja jonka tahtoon alistua (j22, 24). Miehen tulee rakastaa vaimoaan ja antaa henkensä alttiiksi vaimonsa puolesta, kuten Kristuskin seurakuntansa puolesta (j25). Mutta vaikka mies ei täyttäisi osaansa, se ei anna meille lupaa olla noudattamatta omaa osaamme. Ja tietenkin toisin päin: jos vaimo ei noudata osaansa, mies ei voi tehdä syntiä sen varjolla ja pakottaa tätä alistumaan. Mutta kun puhun naisyleisölle, mainitsen vain tämän nopeasti. Mieti vaikka muitakin käskyjä Raamatussa. Meidän tulee kunnioittaa esivaltaa, vaikka tämä olisi jumalaton (Room. 13:1). Meidän tulee rakastaa jopa vihamiestämme (Matt. 5:43-44). Toisen synti ei oikeuta meitä omalta puoleltamme jatkamaan syntiä. Jos joku haukkuu tai levittää väärää todistusta, minun tulee iloita ja riemuita Kristuksessa kärsimästäni vääryydestä (Matt. 5:11-12), ja kääntää toinenkin poski (Matt. 5:39). Vääryyksiä kohdatessa kristittyä kehotetaan kärsimään mielummin vaikka vääryyttä, kuin tehdä syntiä, ja luottaa, että Jumalalle kuuluu kosto.
”Älkää kostako kenellekään pahaa pahalla. Pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: ”Minun on kosto, minä maksan takaisin, sanoo Herra.” (Room. 12:17-19)
Mutta miten meidän pitäisi nähdä raamatulliset roolit avioliitossa, kun mies ei usko. Pietari auttaa meitä tässä asiassa:
”Samoin te, vaimot, olkaa alamaisia omalle miehellenne, niin että nekin miehet, jotka eivät tottele sanaa, ilman sanojakin voitettaisiin vaimojen vaelluksen kautta, kun he näkevät teidän puhtaan vaelluksenne jumalanpelossa. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, tukkalaitteilla ja kultakoruilla koristautumista tai hienoihin vaatteisiin pukeutumista, vaan olkoon se katoamaton, salassa oleva sydämen ihminen, hengeltään lempeä ja hiljainen. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. Näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat alamaisia omalle miehelleen, niin kuin Saarakin oli kuuliainen Abrahamille ja kutsui häntä herraksi. Teistä on tullut hänen lapsiaan, kun teette hyvää ettekä anna minkään pelottaa itseänne.” (1. Piet. 3:1-6)
Apostoli Pietari ohjeistaa meitä Hengen inspiroimana alistumaan jopa miehelle, joka ei tottele sanaa (j1). Tämä tarkoittaa ei-uskovaa, tai suullaan tunnustavaa, jonka elämässä ei ole kuitenkaan hedelmää. Miksi? Pietarin mukaan, jotta meidän puhdas vaelluksemme jumalanpelossa voisi vaikuttaa miehemme pelastumiseen (j1). Se on äärimmäisen tärkeä neuvo, sillä jokaisen uskovan naisen sydämen rukous on varmasti, että heidän puolisonsa voisi pelastua. Mutta usein meidän ihmisten ratkaisu olisi jatkuva uskosta puhuminen, ehkä jopa nalkuttaminen, kun eivät kohtaa meidän asettamia standardeja, tai sitten etääntyminen kun meillä on eri päämäärät elämässä. Mutta Pietari neuvookin osoittamaan kunnioitusta, vaeltamaan puhtaasti, kilvoitellen ja jumalanpelossa (j2). Tämä rakkaudellinen ja kunnioittava asenne voi parhaimmillaan osoittaa, että sinun sydäntäsi hallitsee todellinen Jumala, sillä et yritä painostaa tai ahdistaa toista vaatimuksillasi, sinulla itseasiassa on varaa kunnioittaa ja rakastaa jopa synnissä elävää miestä, ja luottaa, että Herra vain voi pelastaa hänet. Aivan kuten rakkaus vihamiestä kohtaan on todiste Jumalan todellisuudesta epäuskoiselle maailmalle, myös rakkaus ei-uskovaa aviomiestä kohtaan on todiste hänelle, että sinulla on todellinen Jumala puolellasi. Sinun sydämesi täyttäjä ei ole lopulta miehesi, ei olisi edes hyvässä avioliitossa toisen uskovan kanssa. Sinun sydämesi täyttäjä on Kristus, ja sieltä sinä saat merkityksesi, ilosi ja tarkoituksesi.
Tässä yhteydessä Pietari myös puhuu pukeutumisesta ja kaunistautumisesta. Tästä kohdasta on jotkut kristityt liikkeet tehnyt sen päätelmän, että nainen ei saisi kaunistautua. Mutta sitähän Pietari ei sano. Pietari kehottaa keskittymään katoamattomaan kauneuteen, ei katoavaan. Raamattu jopa kehuu monien naisten kauneutta, kuten Esterin ja Saaran Vanhassa testamentissa. Ja Saaraa, kaikesta hänen kauneudestaan huolimatta, käytetään juuri tässä paikassa esimerkkinä todellisesta sydämen kauneudesta, joka oli kuuliainen miehelleen (j6). Kuuliaisuus Jumalan käskyille ja hiljainen luottamus Herraan, on kypsän kristityn tunnusmerkki, ja jotain johon meidän jokaisen tulee kasvaa. Ei keskittyä niinkään ulkoiseen (vaikka itsessään siinä ei ole mitään synnillistä tai väärää), vaan keskittyä sisäisen ihmisen kasvuun.
”Sinä päivänä, jona pelkään, minä turvaudun sinuun, Jumalaan, jonka sanaa minä ylistän, Jumalaan minä luotan enkä pelkää. Mitä ihminen voisi minulle tehdä?” Ps. 56:4-5
Mielenkiintoista on, että Pietari tämän teeman lopussa sanoo ”Teistä on tullut hänen (Saaran) lapsiaan, kun teette hyvää ettekä anna minkään pelottaa itseänne”. Miksi meitä pelottaisi? Koska on pelottavaa antautua Jumalan tahtoon, alistua hyvän miehen tahtoon, saati sitten uskomattoman miehen, ja luottaa, että Jumala on turvasi ja Hän taistelee puolestasi. Se vaatii rukousta ja hiljaista luottamusta siihen, että Jumala on totisesti Herra, ja Hän käyttää kaikkea tätä sekä sinun kasvuksesi ja pyhitykseksi, sekä miehesi mahdollisesti pelastukseksi. Kuitenkaan Pietarin kirjeen paikka ei ole menestysteologinen lupaus, että jos sinä tottelet Jumalaa, Jumala palkintona pelastaa miehesi. ”Mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?” (1. Kor. 7:16). Älä siis tottele pelkästään siitä toiveesta, että miehesi pelastuisi, vaan tottele, koska Kristus on hyvä ja Hän tietää mitä tekee. Miehesi voi pelastua, ja vähintäänkin avioliittosi saa mahdollisuuden voida paremmin, kun edes toinen teistä pyrkii toimimaan oikein. Ja lopulta sinä olet kuuliainen Kristukselle, ja elät juuri siinä hetkessä oikein, kun seuraat Vapahtajasi esimerkkiä ristintielle. Sitähän kristityn elämä on kaikissa tilanteissa joka tapauksessa.
”Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni.” Joh. 14:15
Mutta entä jos mieheni kehottaa minua syntiin tai toimimaan vastoin Jumalan tahtoa?
”Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat: ’Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.’” (Ap.t. 5:29)
Oli kyseessä esivalta (kuten edellä mainitussa Apostolien tekojen paikassa) tai aviomies, me emme voi koskaan toimia vastoin Jumalan tahtoa. Kaikilla ihmisillä on Taivaassa Herra, tunnustivat he sitä tai eivät (Room. 1:19-32). Vaikka me kristityt olemme kunnioittavaa kansaa, emmekä lähde anarkiaan tai barrikaadeille vaatimaan väkivalloin oikeuksia, me kuitenkaan emme voi tehdä syntiä. Jos esivalta vaatii meitä syntiin, me lujasti ja selkeästi kieltäydymme seuraamuksista riippumatta. Jos aviomies käskee meitä syntiin tai kieltää meitä tekemästä Jumalan tahtoa, me tottelemme suurempaa Herraa, joka on miestemme yläpuolella.
Kristitty nainen on peloton, kuten Pietari kertoo (1. Piet.3:6). Se ei tarkoita, ettet kokisi pelkoa, mutta että toimit oikein, vaikka tuntuisi miltä. Usein on sellainen harhakäsitys, että alistuminen tarkoittaisi että olet heikko kynnysmatto. Mutta oliko Kristus heikko alistuessaan Isän tahtoon (1. Kor. 11:3; Joh. 5:30)? Siinä mihin meitä kristittyinä vaimoina kutsutaan, ei ole mitään heikkoa, sillä Kristus itse näyttää esimerkkiä.
”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. 6Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen 7vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. 8Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” Fil. 2:5-8
Jumala järjestää kaikki asiat yhdessä meidän parhaaksemme (Room. 8:28), ja jos Hän on sallinut sinun olla avioliitossa uskottoman miehen kanssa, ja nyt olet itse tullut uskoon tai uudistunut tavalla, joka on johtanut sinut Kristuksen tielle aivan uusin silmin, se tarkoittaa, että teidän avioliittonne ei ole vahinko. Mikään teidän elämässänne ei ole vahinkoa.
”Kaiken on Herra tehnyt tarkoitustaan varten, myös jumalattoman onnettomuuden päivän varalle.” (San. 16:4)
Sen vuoksi kristitty nainen elää totuudessa. Se tarkoittaa muunmuassa totuuden puhumista ja rehellisyyttä. Jos miehesi sanoo, ettei hän halua sinun menevän sunnuntaisin seurakuntaan, muista, että sinulla on Herra, joka käskee meitä kokoontumaan (Hepr. 10:25). Älä mene salaa, vaan kerro miehellesi, että sinä rakastat ja kunnioitat häntä, mutta tässä et voi totella, sillä Jeesus on Herrasi. Älä valehtele. Älä salaile. Ole avoin ja rehellinen, ehkäpä se herättää miehesi arvostuksen ja luottamuksen ajallaan. Jos miehesi pyytää sinua katsomaan kanssaan jotain, jonka koet olevan sinulle ahdistavaa ja väärin hengellisesti, sano se miehellesi. Älä painosta häntä samoihin standardeihin, sillä eihän hengellisesti kuollut kykene haluamaan Jumalan tahtoa, vaikka tietenkin on joskus paikka myös muistuttaa että meidät ihmiset on luotu niin paljon parempaan. Kieltäydy kuitenkin sinä, ja toimi omantuntosi ja Sanan mukaan. Ja jos miehesi käyttää väkivaltaa, älä piilottele hänen syntiään. Vie se viranomaisille. Mene turvaan. Hae apua. Kristitty ei ole kynnysmatto, ja meillä ei ole oikeutta salata rikoksia ”rakkauden” varjolla. Päinvastoin. Rakkaus ei voi salata rikoksia.
”Rakkaus….ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” (1. Kor. 13:4-6)
Loppusanat
Olen saanut monia viestejä erilaisista yksityiskohtaisista tilanteista, joissa ei-uskovien miesten kanssa avioliitossa elävät siskot painivat. Vaikka en kaikkiin yksityiskohtaisiin ongelmiin osaisikaan vastata, uskon että Raamattu antaa meille suuntaviivat miten elää totuudellisesti ja rakkaudessa avioliitoissa, joissa toinen osapuoli kulkee toiseen suuntaan. Uskon, että tällaisessa avioliitossa elävä sisko tarvitsee erityisen paljon kristittyjä ympärilleen rukoilemaan ja vahvistamaan. Rohkaisen siis hakeutumaan terveeseen seurakuntaan, kokoamaan kypsiä uskovia ympärille ja rukoilemaan paljon.
Mutta älä ole toivoton! Jumala on jo ennalta kaiken viisaasti suunnitellut elämässäsi, ja tälläkin on joku merkitys - olkoonkin, ettemme sitä vielä näe. Tottele sinä Herraasi, kulje rukoillen ja kasva rakastamaan Häntä. Edes parhaassa avioliitossa mies ei koskaan voi täyttää kaikkia tarpeitamme, ja sen vuoksi on tärkeää, että me olemme Jeesuksen läheisyydessä, joka voi kaiken meissä täyttää. Avioliitto on lopulta vain tämän elämän ajaksi annettu instituutio (Matt. 22:2-32), eikä parasta tai raskainta liittoa viedä sinne mukana.
Iloitse ja kiitä Jumalaasi siitä, että saat elää Hänen omanaan. Se on lahja. Mutta tyydy siihen osaan kiittäen, mikä sinulla on annettu - ja löydä sinä ilosi Kristuksessa.
Coram Deo, Ida
Kommentit
Lähetä kommentti