KUKA PELKÄÄ TRADWIFEA?

Viime aikoina lehdissä on ollut artikkeleita ilmiöstä tradwife. Yle ja Iltasanomat ovat kauhistelleet naisia, jotka omaksuvat perinteiset sukupuoliroolit ja puhuvat sen puolesta netissä. Minuakin lähestyi vähän aikaa sitten Apu -lehden toimittaja, joka on tekemässä aiheesta juttua. Kieltäydyin, koska aikaa on niin kauhean vähän, mutta uskon että toimittaja löytää haastateltavat ja juttu julkaistaan jossain vaiheessa. Myös konservatiivisten luterilaisten Uusi tie -lehti teki artikkelin aiheesta. Siinä oli paljon hyvää, ja vaikka heitä arvostan hyvin paljon, oli myös juttu mielestäni yksipuolisesti negatiiviseen taipuva. Onko todella tradwife -liike uhka tämän päivän naisille?

Minua aina aika ajoin yritetään laittaa kategoriaan ”tradwife”. Tradwife tulee sanoista ”traditional wife” (=perinteinen vaimo), jollainen kyllä varmasti joillain määritelmällä olenkin. Mutta ongelma tulee siinä, että tällä termillä ei puhuta vain vaimoista, jotka valitsevat priorisoida perheensä tai olla kotiäitejä, vaan kyseessä on viime vuosina noussut sometrendi. Kun siis puhutaan tradwife -ilmiöstä, ihmisillä usein menee sekaisin tämä sometrendi ja perinteiset sukupuoliroolit. Ensimmäinen on juuri tullut tuulahdus, jälkimmäinen jotain, jota on maailman sivu ollut kaikissa ajoissa ja kulttuureissa.

Somessa trendit elävät omaa villiä elämäänsä. Ensin ollaan yhtä, sitten toista. Ennen tradwife -ilmiötä somessa trendasi feministinen girl boss -liikehdintä. Girl boss korosti sitä, että jokainen nainen on oman elämänsä pomo, luotu johtamaan, ja että elämän mielekkyys tulee urasta ja menestyksestä, viis perheestä. Mutta kuten aina sometrendien kanssa, se lopulta jää pinnalliseksi ja kuihtuu pois. Girl boss veti viimeiset henkäyksensä koronan tullessa, kun ihmiset jäivät koteihinsa miettimään elämän tarkoitusta. Kun kaikki oli kaoottista ja sekavaa, somessa alkoi tulla paljon tilejä, jotka korostivat maalaiselämän yksinkertaista kauneutta ja hiljaisen elämän mielekkyyttä. Koronan ja kaaoksen keskellä se resonoi moniin. Ehkäpä elämän mielekkyys ei tullutkaan urasta, vaan tavallisesta elämästä ja arjesta?

Tämän omavaraisen maalaiselämän kylkiäisenä alkoi ilmaantua tradwife tilejä. Tilejä, jotka tekivät äitiydestä ja kotiarjesta esteettistä ja kaunista. Naisia, jotka pukeutuivat kauniisti ja naisellisesti, olivat ahkeria ja tehokkaita kotonaan, kasvattivat lapsia ja rakastivat miehiään. Moniin naisiin tämä on resonoinut. Ura ei tuonut onnea, mutta ehkäpä kotielämä tuo?

Tradwifet ovat ihastuttavia

Kristittynä en ymmärrä tradwifejen paheksuntaa. Ajassa, jossa emme tunnu tietävän ihmisen perusbiologiaa, ja mietimme onko edes miehessä ja naisessa mitään eroa, tradwifet ovat kuin tuulahdus, joka muistuttaa että ihmisyydellä ja sukupuolilla on rajat. Se myös muistuttaa, että koti voi olla kaunis kutsumus, johon kannattaa panostaa. Uskon, että moniin kristittyihinkin on uponnut niin syvälle feminismin lonkerot, että jopa me pelkäämme ja koemme uhkana, kun jossain pidetään hyvin perinteisiä rooleja. Ehkäpä me pelkäämme, että joku tulee ylhäältä päin ja painaa minut kohta muottiin, johon en mahdu?

Mutta minä en ahdistu tradwife -ilmiöstä. Minusta on ihanaa ja raikasta, että taitavat somettajat osaavat tehdä äitiydestä kaunista ja muistuttaa sen merkityksestä. Minä en koe, että se on minulta pois, tai vaatimus minulle, jos joku jossain julistaakin pelkistettyjä mielipiteitä tai asioita, joista olen vähän eri mieltä. Tradwife -liikehdintä kuitenkin on lopulta sometrendi. Ja on hyvä muistaa, että suurimmat tradwifet nimet somessa ovat itseasiassa mormoneita (esim. The Ballerina Farm ja Nara Smith), eivät edes kristittyjä. Toki joukossa on myös paljon kristittyjä naisia. Nämä tradwifet ovat äärimmäisen kauniita ja lahjakkaita somettajia. He ovat bisnesnaisia, jotka osaavat brändätä arkensa tavalla, joka tekee sen kauniiksi katsojalle.

Tradwife -liike ei ole sama asia, kuin kristillinen naiseus - niin paljon hyvääkin kun se on saanut aikaan, ja vaikka monia asioita meneekin limittäin. Se on tärkeä muistaa, että kristityn mittari on Raamattu. Ei somen vaihtelevat trendit.

Tradwifet aivan oikein ovat tunnistaneet, että suurimmalle osalle naisista unelmana ei itseasiassa ole olla kovia bisnespomoja. Me olemme keskimääräisesti empaattisempia ja pehmeämpiä luonteeltamme kuin miehet, ja eikä monet miehetkään elämänsä mielekkyyttä työstä välttämättä löydä - vaikka prosentuaalisesti useampi työelämää suorittava onkin mies. Naisissa on myös sisäänrakennettuna halu äitiyteen. Sitä kutsutaan arkikielessä ”biologiseksi kelloksi”, joka lähes aina alkaa hälytellä, jos lapsia ei ole tullut 30 ikävuoteen mennessä. Kun tästä biologisesta realiteetista muistetaan kauniilla tavalla, monet naiset syvällä sisimmässään tietävät, että äitiyden kauneudessa on jotain hyvin vetoavaa. Iloitsen myös siitä, että tässä ajassa, jossa suorastaan pilkataan naisia, jotka valitsevat äitiyden suurimmaksi ajalliseksi kutsukseen, tradwife -liikehdintä korottaa sen kauniiseen arvoonsa. Hiljaisimmat sankarit ovat usein äitejä, jotka palvelevat perhettään pyyteettömästi ilman palkkioita ja ansioita.

Olikin älytön aivonyrjähdys, kun juuri äitienpäivän alla YLE julkaisi artikkelin tradwife -ilmiöstä, jossa eräs haastateltava totesi vähän ylimielisesti, että varmasti naiset haluavat jäädä kotiin, koska kotiäitiys on helpompaa, kun työelämä. Onko tämä oikeasti kenenkään kotiäitin kokemus, joka on ollut kotona hetkeäkään pidempään? Oma kokemukseni on päinvastoin. Juuri työhön monet naiset menevät, koska uupuvat kotiäitiyden suurista vastuista ja vaatimuksista, ja henkisestä kuormasta, joka yksin työskentelyssä ja itsensä johtamisessa on. On helpompi mennä strukturoituun työelämään taukoineen ja aikuisseuroineen, kun oikeasti yritttää olla työteliäs, rakastava ja ahkera omassa kodissa 24/7. Hyvin tehty kotiäitiys on arvokas ja vaativa työ.

Epäjumala

Oma isoin pelkoni tradwife -liikehdintää kohtaan on lopulta hyvin yksinkertainen. Pelkään, että äitiydestä ja perheestä tulee naisille näiden kauniiden somen kuvien kautta epäjumala. Pelkään, että jotkut naiset alkavat luoda epätervettä ja lakihenkistä käsitystä siitä, mitä kristityn elämä on. Perinteinen äitiys on kaunista, ja sitä on ollut täällä maailman sivu. Perinteisiä äitejä ja vaimoja on ollut ja tulee olemaan kauan, sittenkin kun tradwife -ilmiö kuopataan. Mutta jättääkö tradwife -liikehdintä rannalle hengellisiä ruumiita, jotka luulivat että siinä ulkoisessa oli kaikki, mitä kristinuskolla on ihmiselle tarjota?

Nimittäin kotiäitiys on vaativa kutsu, joka tarvitsee syvän itsestä lähtevän motivaation. Se on harvoin kiiltokuvaa, onnea ja kymmenen lasten synnyttämistä, ilman mitään muutoksia kehoon. Se, että valitsee olla kotiäiti, vaatii teologista ymmärrystä, miksi tätä tehdään ja kenelle. Jos syynä on some ja siitä innostuminen, se kuihtuu alta aikayksikön. Oma arki ei tule mätsäämään huipusti brändättyjen tilien sisältöä. Kristityn vaimon tulisi tehdä elämän valintoja miehensä kanssa rukoillen, ja pohtien, mikä on juuri tälle perheelle parasta heidän elämäntilanteessaan. Välittämättä siitä, mitä joku somessa meille kertoo.

Tradwifesta voi pahimmillaan tulla myös epäjumala siksi, että se vie meidän fokuksen pois Kristuksesta, ja kääntää kohti täydellistä kotielämää. Nimittäin kristitty nainen, vaikka onkin joltain osin samankaltaisuutta tradwifen kanssa, itseasiassa elää elämäänsä Kristukselle ja Kristuksessa. Meidän suurin kutsu on etsiä ensin Jumalan valtakuntaa, ja sieltä ylitse vuotaa rakkautta ja hyvyyttä ympärillemme, perheeseemme ja lähimmäisiimme. Meidän tärkein kutsu on evankeliumin kutsu. Eikä jokaista meistä kutsuta maalle tai eristäytymään. Sehän olisi järjetöntä, koska evankeliumin kutsu on edelleen voimassa! Joku on kutsuttu asumaan lähiössä, toinen suurkaupungissa ja kolmas maalla. Mutta pysytään siinä osassa, jossa meidät kutsuttiin ja pyritään olemaan Kristukselle kuuliaisia pienessä.

Se ei haittaa, jos kotisi ei ole Instagram täydellinen, et jaksa kotikouluttaa ja pyörittää maatilaa tai leipoa kaikkea alusta asti itse. Se ei haittaa, koska tämä ei ole kristityn kutsu. Se voi olla siunaus ja hyvä, jos perheenä koette näin, ja varmasti tuo mielekkyyttä elämään opetella käteväksi ja taitavaksi kaikilla tavoin, ja ottaa koppi lasten kasvatuksesta näinä sekavina aikoina, kun koulukaan ei tunnu tietävän mitä tekee. Mutta ne eivät yksiviivaisesti ole kristityn kutsu pakettiratkaisuna, kaikille saman näköisenä. Kristityn kutsu on etsiä ensin Jumalaa, ja sitten palvella lähimmäisiä. Muistaen ne ensimmäiset lähimmäiset, joita oma puoliso ja lapset ovat.

Loppusanat

Siispä minä en ole tradwife, niin paljon kun iloitsen että tradwifejen menestys todistaa, että heiluri on heilahtamassa äärifeminismistä pois. Mutta olen perinteinen äiti. Olen sellainen vaimo ja äiti, mitä on maailmassa ollut koko historian sivu. Äiti ja vaimo, joka pitää perhettään tärkeimpänä kutsunaan, ja kotiaan paikkana, jota voin käyttää alustana evankeliumin kutsulle. En näe mitään ajallisesti merkittävämpää juuri nyt, kun kasvattaa koko sydämisesti näitä Iankaikkisia ihmistaimia, jotka meidän elämään on lainaksi annettu. Koen, että tässä minulla on iankaikkista merkitystä, joka tulee olemaan todellinen perintö, jonka jätän jälkeeni. Mutta sen lisäksi haluan koko sydämisesti, että minussa olisi Kristuksen tuoksu ja se saisi tuoksua meidän kodista maailmaan. Että minusta sanottaisi täältä lähtiessäni, että olin todella viettänyt aikaa Kristuksen kanssa. En minä täydellinen ollut (kaukana siitä!), mutta haluaisin, että minusta näkyisi, että olin istunut Mestarini jalkojen juuressa.

Tradwifet ovat jollain tavalla ihastuttavia. Enkä suostu hetkeäkään lähteä lyttäämään näitä nuoria naisia, jotka äärifeministinen eetos jätti tyhjäksi. Monet heistä etsivät suuntaa aidosti. Toiset ovat taitavia somenosaajia, ja kykenevät tekemään kotiäitiydestä kaunista muistutukseksi ja inspiraatioksi meille muille. Mutta se ei ole mittari minulle, mitä on olla nainen, vaimo tai äiti. Minun mittarini on Kristus, jota haluan palvella pienessä uskollisesti. Tänään äitinä, ja joku päivä, kun pesä on tyhjä ja kutsu muuttaa muotoaan, sitten toisissa toimissa. Mutta juuri tässä kodissa, tässä perheessä, näillä talenteilla ja näillä voimavaroilla minä ja meidän perheemme seuraamme Herraa.

Coram Deo, Ida